Sanotaan, että eläkeläisellä ei ole vapaa-ajanvietto ongelmia. Joskus just sellaisia päiviä, että menoa on vähän joka puolelle ja sitä varsinaista luppoaikaa ei sitten tahdo juurikaan jäädä.
Eilen aamusella kasasin likapyykit matkaan ja suuntasin pyykkituvalle. Mikä "onni" taas odottikaan, sillä olin epähuomiossa laittanut varauslukkoni väärän päivän kohdalle ja varattu aikani olikin ollut jo edellisenä päivänä. Ikävässä tapauksessa olisin joutunut viemään likapyykkini takaisin kotiin ja saanut odottaa seuraavaa vapaata sopivaa pesupäivää taas parin viikon verran. Onni siis siinä mielessä, että joku oli näköjään perunut juuri alkamassa olevan vuoron ja näin sain kuin ihmeen kaupalla seuraaavn vuoron varattua itselleni. Pyykit siis koneeseen ja tuumasta toimeen.



Pyykkituvassa tulee kyllä kieltämättä välillä hieman jännittynyt tunnelma. Kaksi tuntia aikaa selvitä kolmesta koneellisesta pyykkiä. Ne pitäisi saada samassa ajassa myös lingottua sekä kuivattua ja mankeloituakin. Tosin pyykit voi kyllä jättää pariksi tunniksi kuivaushuoneeseen kuivumaan, mutta sitten ei ole oikeutta enää mankeloida eikä käyttää pesutuvan muita palveluita. Nämä kuivaushuoneet ovat mielestäni sen verran tehottomia, jotta parissa tunnissa ei kyllä aina pyykitkään ehdi kuivua. Siksi käytänkin lähes yksin omaan kuivausrumpua. Yleensä kyllä tuppaa käymään siten, että olen puolisen tuntia pyykkituvassa hieman "varkain". Mielestäni tässäkään suhteessa ei tule ongelmia, jos seuraava pesijä on suvaitsevainen naapuri. Pesukoneethan pyörivät noin 40 minuuttia ja vasta sen jälkeen seuraava käyttäjä saa pestyt pyykkinsä linkouksen jälkeen kuivaajaan ja sitten vasta mankeliin. Näin siis joustolla voinee aiempi pesijä käyttää ainakin puoli tuntia noita jälkiselvitykseen tarkoitettuja laitteita. Aina ei kuitenkaan tilanne ole näin yksinkertainen, vaan on käyttäjiä jotka haluavat olla tilassa aivan yksin ja lukevat sääntöjä niin kirjaimellisesti, että he ovat varanneet pesutuvan laitteineen kahdeksi tunniksi ja silloin siellä ei saa olla muita, vaikka kuivausrumpu ja mankeli seisoisivatkin käyttämättöminä siihen asti kun he niitä tarvitsevat.  Onneksi perääni tuli vanha lapsuuden tuttavani, joten ei ollut tällä kertaan mitään ongelmia sen suhteen ja pyykit tuli pestyä, kuivattua ja mankeloitua. Enää ei tarvitse sitten kuin kotona suoraan kaappiin järjestää.

Muutaman tunnin päästä siitä, lähdin maksakerhoon. Tätä kerhoa siis olemme ylläpitäneet yhdistyksessämme jo toistakymmentä vuotta. Se on suosittu kerhotoiminta maksasairaiden ja maksansiirron saaneiden kesken. Nyt meillä oli teemallinen päivä ja yhdistys oli järjestänyt sinne Lootuksesta rentoutustekniikkatuokion vetäjän neuvomaan meitä. Itselläni ei ole ollut jumppamattoa, mutta ystävättäreni Tuula kävi Tarjoustalossa ja osti minullekin sellaisen lilan jumppamaton sinne, ettei tarvinnut kovalla lattialla maaten rentoutua. Tämä tekniikkalaji oli aivan uutta ja siinä keskityttiin vallan hengitysharjoituksiin. Tämän tekniikan myötä kuona-aineet lähtevät liikkeelle ja olo tulee jotenkin rennommaksi ja kevyemmäksi. Juominen on tärkeätä tämän harjoittelun aikana. Kiinnostuneet voivat tutustua siihen tekniikkaan heidän kotisivuillaan.
Kerhossa oli vielä opiskelija, joka halusi haastateltavia opinnäytetyötään varten. Itse suostuin tähän haastatteluun ja parin viikon päästä sovimme tapaamisesta. Pari tuntia vierähti aika aktiivisessa merkissä.

Tämän jälkeen lähdimme muutaman kerhotoverin kanssa jatkamaan matkaa Talin Keilahallille, jossa jo puoliso odottikin paikanpäällä. Tästä keilailustakin on tullut jokaviikkoinen harrastus. En minä mitään huippusuorituksia tavoittele...enkä sellaisiin pystykään. Kivaa on viikottain harjoitella ja saada onnistumisen iloa pienistä saavutuksistaan ja kilpailla vain itsensä tai puolisonsa kanssa, ihan leikkimielellä. Ne kiertoliikkeet ja vauhdit eivät sovi meikäläisen osteoporoottiselle luustolle, joten sitä pitää kuitenkin etupäässä kuunnella vain oman kroppansa ääniä.



Eilinen tulokseni tosin ylitti tämän alkusyksyn pelituloksen....eilen sain toisella kierroksella 123 pistettä. Oikeat keilaajathan kyllä tekevät ihan toisenlaisia tuloksia.

Päinvä oli vauhdikas ja monen moista menoa täynnä. Loppujen lopuksi nukkumaan mentyäni, yöuni oli harvinaisen hyvää ja sikeää. Aamupäivällä heräsin puhelimen soittoon ja kello näyttikin olevan jo noin yhdentoista pintaan. Hieman hävettää nousta siihen aikaan päivästä, mutta joskus on tosi mukavaa, kun voi nukkua niin hyvän ja piristävän yöunen.

Nyt kaikki viettämään Pyhäinpäivää....ja jotkut sitten viettävät sitä Halloweeniäkin. :) Muistattehan, että huomenna on kaupat kiinni ja tänään pitää ostaa viikonlopun sapuskat.

Rauhallista Pyhäinpäivää ja muistakaa niitä poisnukkuneita läheisiänne ja ystäviänne!