Täytyy nyt kertoa, että minulla on ollut jo kaksikymmentä vuotta elinluovutuskortti lompakossani. Olen työskennellyt sisätautiklinikassa, jossa hoidin myös elinsiirtopotilaita - kyllä asia tuli siinä ihollekin monesti. Niin kauan pidän sitä, kun Suomessa eivät elimet ole kaupan.

Mullakin onn tuollainen kortti lompakossani, mutta tyhjänä, kun en uskalla allekirjoittaa sitä, kun pelkään, että jonkun elimen toivossa minut jätettäisiin elvyttämättä :(
Tiedän, että tuo on lapsellisesti ajateltu mutta niin se vain on...

Tarhis, tuo on kyllä turha pelko. Elinten etsintä sopivalle saajalle on niin monimutkaista peliä, että tuolla systeemillä niitä ei todellakaan oteta keneltäkään. Luvuttajan täytyy olla aivokuollut ennen kuin aletaan edes tutkimaan olisiko hän mahdollinen elintenluovuttaja jollekin siirtolistoilla olevalle. Luovuttamalla elimiään sen jälkeen kun ei itse niitä enää tarvitse voi pelastaa viiden ihmisen hengen, kannattaa siis allekirjoittaa. Voin taata sinulle, Tarhis, että tuo on kyllä turha pelko. Miksi yleensä kannat tyhjää korttia lompakossasi?
Yleensä jos on allekirjoittanut elinluovutuskortin, kannattaa siitä kertoa myös perheenjäsenille ja ystäville.

Inkivääri: Asia lienee sinulle aika tuttu, kun olet ollut kasvotusten vakavasti sairaiden kanssa. Onneksi Suomen on elinsiirtoja ja aivokuolemaa säätävä lainsäädäntö. Rahalla ei saa, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja tarkkoihin kriteereihin. Olet tehnyt arvokkaan päätöksen. :)
Tarhis: On kuitenkin tärkeää, että sanot kantasi läheisillesi, jotka tietävät asiasta. Samoin voit allekirjoittaa yhden kortin, niin että joku läheisistäsi tietää sen olemassa olosta. Tosin Suomessa on turha pelätä moista. Ensinnäkin on eri lääkärit, jotka toteavat aivokuoleman ja vain aivokuollut henkilö voi toimia luovuttajana. Omaissiirrot ovat aivan toinen juttunsa ja niitä tehdään vain munuaissairaille. Sitten on ihan oma tiiminsä, joka toimii elinsiirroissa mukana ja irrottavat elimen. Nämä lääkärit eivät saa todeta potilasta aivokuolleeksi, vaan sen tekevät ihan toiset lääkärit. Näin ollen pelkosi on aivan turhaa. Turhahan sinun on pelätä moista, sillä ketään ei hyödy sellaisesta. Kenellekään ei makseta rahallista korvausta siirtoelimistä tai toisen hengen pelastamisesta elinsiirrolla. Onneksi meillä on luotu lainsäädännöllinen järjestelmä siitä. Kehitysapumaissa voi tilanteet olla aivan jotain muuta ja itse paheksun ainakin sellaista. Televisiosta tulevaa sellaista ohjelmaa, ei sovi yhdistää näihin meidän siirtoihin. Lisää tietoa aiheesta löytyy Musilin sivustolta linkkini kautta. Siis vielä tiedoksi, että muuten loukkaantuneet tai menehtyneet eivät ole elinluovutuskelpoisia, vaan täytyy olla aivokuollut, ei kuollut tai kuolemaisillaan.

Savisuti: Taisit ennättää yhtä aikaa kanssani kirjoittamaan. No, eihän se haittaa tulee samoja asioita ehkä pariin kertaan, mutta hyvä että näin yhdessä viemme tärkeää tietoa eteenpäin. Tuo oli hyvä pointti, että voi yksi ihminen pelastaa jopa viiden ihmisen hengen. Lisäksi vielä voi luovutaa sarveiskavonsakin niitä tarvitseville. Kiitos kommentistasi! :)

Minulla on kortti kulkenut mukana siittä asti kun täytin 18-vuotta, olen sitä mieltä että jos minun aivotoiminta jossain vaiheessa lakkaa en todella tarvi elimiäni enää joten menköön siis tarvitsiville jos kelpaa.

Katri: Hieno homma! Ainakin annat mahdollisuuden jollekin ja se lopullinen päätös jää sitten viisaitten alan ammattilaslääkäreitten huolen aiheeksi, kenen kelpaa vai kelpaako?