


|
|
"Tule käymään tai mene kotiisi"
Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.
KAMERA, JOLLA KUVAAN:

CanonPhowerShot A640

Canon Ixus 105
Nikon D70S






SUOSIKKIBLOGEJANI:
Famu
Fasun maailma
Hellapoliisi
Hetkiä ja ikuisuuksia
Hilkkako
TERVEYSLINKKEJÄ:

ELINSIIRTO- JA MAKSAKIRURGIAN KLINIKKA
Primaari Sklerosoiva kolangiitti

kokemuskoulutuksesta pätevää hanke
Hoitoonpääsyn perusteet tautiluokittain
Kelan erityiskorvauksiin oikeutetut
Sitran ja Duodecimin terveyskirjasto
Terveystieteiden keskuskirjasto - TERKKO
TERVEYSUUTISIA:
Leiraksen käytännön lääkärikirja: Maksasiirroista ja kolestaattisista maksasairauksista
YRITYSLINKIT:
UUMU
Munuais-ja maksasairaudet, elinsiirrot, vertaistuki
Munuais- ja maksasairaudet, elinsiirrot, vertaistuki
Rekistöröitymällä pääsee keskustelemaan aiheista
Pohja näkyy ihan hyvin ja on ihan oikeanlainen sinulle vaaleanpunaista ja kaikkea kaunista rakastavalle :)
Noita alimmaisia portaita en ainakaan minä nousisi:)
Kirsi: Hyvää varmaankin, mutta jos täytyy "repiä" itsensä ylös, niin se ei aina tunnu niin mielekkäältä.
Nohna: Tosin oli niin sumuista, jotta eipä niistä maisemista silloin paljon päässyt ihailemaan, mutta tunsi olevansa "korkealla" :)
Oh-show-tah hoi-ne-ne: Ehkäpä usea meistä...:)
Tuima: Enpä laskenut portaita, että kuinka ja paljon niitä vielä tuon mutkan jälkeen oli mentävä sinne huipulle. Luonnossa vielä lisää omia portaita niiden lisäksi. Osa portaista meni viistoon ja osa kohtisuoraan...perille kuitenkin.
Obeesia: Suositeltava käyntiohde. :)
Hallatar: En minäkään niitä pitkin ylös pääsisi. Parempi on ottaa tuoli tarvittaessa, niin pääsee parilla askelluksella ja pienellä vedolla pankolle.:)
Nelmi: Ennen vanhaat varmaan vastaavia portaita oli mummonmökeissä ja pirteissä uunin pankolle. Ehkä kissat noista paremmin pääsisi kuin ihminen. :)
Rita: Kaikki ei ole alhaaltapäin sitä miltä ylhäältäpäin näyttää.
Nuo pankon portaat ovat itsestänikin kivat, mutta vaikeakulkuiset. :)
Saturation: Yritinkin kaksin käsin, mutta se huono puoli siinä oli, että siellä oli ylös- ja alastulijoita, joten tekniikkani häiritsi muita ja piti mennä "normaalisti" ne puhkuen ylös.
En kyllä minäkään noita alimmaisia menisi.
Neulekirppu: Mulle tuo olisi "utopiaa" ihan kummin päin hyvänsä. Saa portaat olla vain sisutuselementtinä siinä. :)
Alemmassa kuvassa olevat portaat on aivan ihanat, mutta korkeanpaikankammoisena en suostuisi kiipeämään vaikka vähän maksettaisiin.
:)
Olli: Uskompa, että ottaa meikäläiselläkin vähän kaikkiin lihaksiin, vai onko edes niitä?
Maitzu: Arvaa vaan, kuinka toivottomalta se minusta tuntui...mutta päätin yrittää ja kannatihan se. Mitä siihen korkeanpaikan kammoon tulee, niin en kyllä itse mielelläni ihan jyrkänteen laidalta menisi kuikuilemaan. Nuo toiset portaat eivät kyllä muutenkaan meikäläiseltä onnistuisi, enkä edes yritäkään. :)
Lastu: Se vähän riippuu kunnosta ja hissi on toki tärkeä liikuntarajoitteisille...aina kun ei pääse näitä portaita pitkin ylös. Tosin Kolille olisi päässyt myös luonopolkua pitkin ilman portaita, mutta hieman kiertämällä. Lopussa onneksi se kiitos sitten "seisoo". :) Onnistumisen iloa molemmissa portaissa on huipulle pääsy.
Hilkka: Tämä panko ei ole kovin leveä, mutta itse muistan myös isotädin maalaispirtin, jossa oli iso lämmin panko, jossa oli kiva piipahtaa päiväunilla. :) Harmi, ettei tämä panko lämpiä...joten harvoin noita portaita edes tekee mieli kavuta.
Susanna: Jotain sellaista arvelinkin. Kaunista säilyttää jotain vanhaa jälkipolville ja ne olivat hienot. :)
Aino: Toivottavasti joskus sinne pääsisit. Mun jo tekee mieli uudelleen. :) Kesäaika olisi varmaan parempi ja ehkä silloin näkyisi paremmin kuin sumuisella ilmalla, jolloin olimme siellä. :)
Kutuharju: Sinäpä sen sanoit. Tuli just mieleeni lapsuuden ensimmäinen käynti Vekkulassa, jollon vahtimestari joutui nostamaan itkevän tytön kesken portaista, kun en osannut kavuta oikein ylös ja jäin ikäänkuin paikoilleni polkemaan. Onneksi nämä eivät karkaa alta, tai mistäs sen tietää? :)
Kiitos kaikille kommenteistanne! :)