Tänään, ilmasta huolimatta, oli lähdettävä Keskussairaalaan laboratoriokokeisiin. "Ensin tuli vettä ja sitten tuli vettä ja sitten tuli lunta ja märkää..."
Eihän sille mitään mahtanut, kun mentävä oli kuitenkin. Meilahden sairaala-alue oli vinksin vonksin tai ainakin heikun-keikun. Normaali kulkureitti oli suljettu ja pääsisäänkäynti oli siirretty sairaalan toiseen syrjään eli oikean puoleisen, matalan rakennuksen päähän.



...eli tuohon jossa on teksti rakennuksen sisäänkäynnin päällä. Aika paha paikka, sillä pyörätuolipotilaat ym. jotka eivät pääse kävelemään, niin heidän täytyy mennä hissillä jostain mutkan takaa ns. normaaliin sisääntuloaulaan. Itsekin ajattelin olevani "kaukaa viisas" ja menin portaikosta kerrokseen kaksi, jossa on aiemmin ollut väliaikainen laboratorio. Kappas vaan, eihän siellä enää mitään labraa ollut. Kyselin vastaantulevalta hoitajalta, joka neuvoi kolmanteen kerrokseen eli siihen entiseen sisääntuloaulan kerrokseen. Tallustelin sitten takaisin kerroksen ylöspäin ja sieltähän se uusi laaboratorio löytyikin. Tila oli uusittu siten, että jokaisella näytteen ottajalla oli oma lukittava huonnensa.
Näiden hyljinnänestolääkkeitteni vuoksi pitäisi näyte ottaa tasan 12 tuntia siitä, kun lääke on illalla otettu, jotta pitoisuus näyttää oikein. Tämän pitoisuuden mukaan sitten määrätään lääkemäärä, joka estää hylkimisen. Otin numerolapun ja ainakin viisitoista henkilöä oli jonottamassa ennen minua ja aikaa tuohon näytteiden ottoon olisi ollut noin 10 minuuttia. Mikä tässä systeemissä takkuaa on se, että yhtään valkotakkista laboratoriohoitajaa ei näy huutamassa potilaita sisään tai muuten lähettyvillä, jolta voisi kysyä apua tai ilmoittaa, että täytyisi päästä ennen aikojaan vastaanotolle. Yhden ns. vieraan hoitajan näin jollekin neuvomassa numerolappukoneella ja oli pakko mennä siihen viereen kyselemään, että mitenkä toimin päästäkseni oikeaan aikaan näytteiden ottoon. Onneksi tämä henkilö oli ystävällinen ja kävi sanomassa hoitajille, että odotustilassa on asiaksas, jolta pitäisi ottaa klo 10 näytteet. Näin pääsin oikeaan aikaan sisään, mutta huomautin asiasta, että jokin systeemi tässäkin pitäisi olla. Hoitaja kehoitti vastaavassa tilanteessa vain koputtamaan jotain ovea, jotta tieto menisi perille.
Verinäytteitä otettiin tällä kertaa tavanomaiset maksa-arvot, munuaistoimintakokeet, kalium ja fosfori. Lisäksi pitkäaikais verensokeri sekä normaali veren kuva ym. Ihmettelin hieman, että hoitaja ilmoitti siinä olevan myös kilpirauhaskokeen. Olin sitä jo pyytänyt syksystä, jolloin vastaanotolla ollut gastrolääkäri lupasi sen otattaa, mutta olikin unohtanut merkitä sitä listaan. Pyysin seuraavalla kerralla, mutta toinen lääkäri ei pitänyt sitä aiheellisena. Nyt se olikin määrätty ja olikohan ylilääkäri ottanut sen huomioon, kun ilmoitin laihtuneeni puolessa vuodessa laihduttamatta yli 10 kiloa. Monelle siirtotutulleni on kehittynyt kilpirauhasen toimintahäiriötä. Lisäksi kun oma isäni on sairastunut aikoinaan myrkkystruumaan ja leikkauksen jälkeen joutunut syömään niitä tyroksiinia. Hyvä, että vihdoin ja viimein arvo kontrolloidaan.
Kuvittelin perjantaina näytteiden otossa olevan vähemmän väkeä, mutta hoitaja sanoi että ovat ensin kiertäneet osastoilla, joita on 15 kerroksessa aina 2 osastoa ja sitten käyneet kahvilla ja vasta sen jälkeen pääsevät hoitamaan polikliiniset näytteiden otot.
Kotiinpäin tullessani pyrytti räntää ja ilma oli aika kolea, joten näpit tuntuivat kohmeisilta. Oli pakko piipahtaa Sokoksella ihailemassa tavaroita ja vaatteita, ennen kuin arvasin takaisin kotiin päin kaupungista läheä.
Varvastakin vihoittelee, sillä syyskuussa laitettu jousi varpaan kynteen lähti vajaan viikon päästä laitosta. Viime viikon aikana varvasta on alkanut vihoittelemaan ja kynsikin lohkesi. Täytyy toivoa, ettei se tulehdu. Yritin soittaa myös keskussairaalan jalkojenhoitajalle, joka ei vastannut kiireiden vuoksi puhelimeen.
Saahan nähdä minkälainen vastaanottopäivä se Meikussa ensi viikon perjantaina mahtaa olla.
Nyt pakkaamaan ja mökille. Parasta on kai ottaa lämpimiä vaatteita paljon mukaan, jos vaikka lunta sattuu tupruttamaan.