Nyt ollaan jo kovaa vauhtia menossa viikonvaihdetta kohti. Tuntuu ettei ehdi oikein mitään tekemään. Maantantaina pysyttelin vain vesisateen vuoksi tiiviisti kotosalla päiväsaikaa, mutta kyytimiehen tultua töistä vasta lähdimme liikkeelle.
Ensin poikettiin paikallisella työväentalolla, jossa oli kenkämyynti, jossa myytiin tehtaan hinnoin monen moisia kenkiä. Tosin itseäni houkutti mennä katsomaan tanssikenkiä, vaikka erityisemmin ei olisi ollut varaa tällä hetkellä sellaisiin. Kokeilinkin muutamia kenkiä, mutta jätin ne vielä "mieltä kutkuttamaan"...jospa seuraavalla kerralla raaskisin ostaa ne. Kuitenkin päätin ilahduttaa siippaa ostamalla hänelle tanssikengät eli jospa näin pääsisi vaikka vähän useammin tanssimaan itsekin siinä siivellä. Talvi tulee pikkuhiljaa ja mökkikiireet jäävät. Pitäisiköhän pitkä talven aikana herätätellä hieman unhoon jääneitä harrastuksia ja lähteä lavatansseihin.



Eiköhän näillä kengillä kelpaa partnerin tanssia?

Itselleni sitten taidan ostaa uudet tanssikengät tuonnempana. Täältä saa hienoja kenkiä ja myös muuhunkin käyttöön tehtaan hinnoin. Löydät sivulta myös päivittyvän aikataulun, missä kiertävät milloinkin.

Eilen olin jo taas kuntosalilla ja ei mitään ongelmia enää reiden suhteen. Taisi naksahtaa jalassa tosiaan jotain viimeviikolla paikoilleen, kun ei enää kaatumisen jälkeen ole sen koomin vaivannut. Onni onnettomuudessa. Eilen oli jännä päivä eli mummi sai monen vuoden takaa pikkuisen hoidettavakseen illaksi. Vähän jännitti kolmekuisen pikku-ukon hoitaminen. Tosiaan ei tullut mitään ongelmia ja pikkuinen oli lähes koko ajan yhtä isoa hymyä. Pienet unoset tuli nautittua välillä. En voinut olla ihmettelemättä kuinka tuo pieni mies onkaan saman näköinen, kuin se oma pikkuiseni kolmatta kymmenettä vuotta sitten. On kuin olisin siirtynyt ajassa vuosikausia takaisin päin. Hellyyttävän näköisiä ja oloisia nuo pienet vauvat.

Tänään olikin sitten ihan kuin olisin ollut töissä. Meillä oli Munuais- ja maksaliiton maksaprojektin ohjausryhmän kokous. Se on sellainen isomman tiimin ryhmä, jossa pohditaan maksapotilaiden tarpeita ja palveluiden kehittämistä. Oli oikein antoisan tuntuinen työryhmän palaveri. Toivottavasti vielä työmme kantaa hedelmää. Kokouksen jälkeen vein Kolin matkakuvat cd:lle poltettuna yhdistyksen toimistoon tulevaa lehteä silmällä pitäen.
Muuten menneellä viikolla tarjottiin yhdisyksen toimesta Kirralla maksaosastolla kahvit potilaille ja hoitohenkilökunnalle maksapäivän kunniaksi. Meidät otettiin yhdistyskaverini kanssa oikein iloisesti siellä vastaan.
Kotiin tultuani huomasin, että leipä oli lähes loppu ja niinpä aloitin heti sämpylätaikinan teon. Salkkareita katsellessa sämpylät paistuivat uunissa ja taas saatiin lämpimäisiä. Katsoin vielä illalla BB.täkin. Tuli mieleen arkinen ajatus, että onkohan tuollaisia pinkkejä arkkuja saatavilla, jos sellaisen toivoisin itselleni viimeiseksi makuupaikakseni. Aika ruusuista unta voisi sellaisessa nukkua.



Hyvin siis näyttää olevan sämpylät uunissa ja varsin nopeasti tällaiset valmistuu. Vähän useammin kai pitäisi harrastaa tätä leipomistakin.

Huomenissa olisi edessaä vielä vähän kirjallista materiaalia yhdistyksen lehteen kirjoitettavana. Illalla jo uskaltaa varmaan lähteä keilaamaan, kun viime viikon kuumeen kourissa ja jalkasäryn vuoksi jätin senkin väliin. Perjantaina sitten on aamusta lähdettävä keskussairaalaan labrakokeisiin. Seuraavalla viikolla onkin sitten määräaikaiskontrolli eli neljän kuukauden välikontrolli. Samalla näkee missä mennään munuaisarvojen kanssa. Viikonlopuksi mökille, jos ei vallan lunta tuiskuta tai mitään pikku-ukkoja isompia tipu taivaalta.