Hyljinnänestolääkkeitä on tullut napsittua 15 vuotta....se on minun elinehtoni.

Viime lauantaina "Tuijan" päivänä sairaalatoverini laittoi minulle tekstiviestin: "Onnea Tuija, toivoo Linda". Hetken mietin, että enhän ole mikään Tuija ja kuka sitten on Linda. No niin, pitihän se tajuta... oli Tuijan päivä ja ystäväni oli saanut maksansiirron aikoinaan Lindan päivänä. Jotkut nimeävät siirrännäisensä sen mukaan kenen päivänä siirto on aikoinaan tehty. Toki jos tämä uusi seuralaiseni olisi ollut vaikka Nestori, niin olisi mukavampi lempinimi sille kuin Tuija. Vastasinkin ystävälleni, että "Kiitos Linda, viikko sitten vietettiin Kainon päiviä". Mitä se sitten muka tarkoittaa? Ensimmäinen maksansiirtoni tehtiin Kainon päivänä 1991 eli siitä tuli 15 vuotta ja viikon päästä siitä voitiin juhlistaa 11 vuotiasta kolmatta maksaani, jonka nimi onkin sitten se Tuija, Tupu, Piepponen miksi sitä haluaakin sitten kutsua. Eikä ne juhlat tähän lopu: Ensi viikolla vietetään Tarjan päiviä ja kesäkuussa sitten Sepon päiviä, jolloin tulee toisesta siirrostani kuluneeksi 12 vuotta. Joten jokainen päivä on yhtä juhlaa.

Tosiasiassahan ei noita kaikkia päiviä tule juhlineeksi. Tärkeää on aina muistaa kuitenkin koska tehtiin mikin siirto ja jokainen on ollut lahja elämälle. Ilman yhtäkään niistä en olisi pystynyt jatkamaan tähän asti, mikään niistä ei ole ollut turha. Minulle vaan on käynyt huonoja sattumia sen verran, että on jouduttu tekemään kolme maksansiirtoa. Elämässä on ollut myös paljon hyviä sattumia, joiden ansiosta olen elossa ja voin hyvin.

Tänään sitten kävin siellä kontrollissa. Jännitti niin vietävästi taas, ettei koko viime yönä tullut juurikaan nukutuksi. Maksa toimii edelleen moitteettomasti. Munuaisten kanssa hieman vajaatoimintaa. Ultrakin otettiin yli kymmeneen vuoteen ja muutama lisäverikoe, tuumorinäytteet varmuuden vuoksi. Niitä sitten jännittelen keskiviikkoon. Hyljinnänestolääkeannostusta laskettiin, verenpainelääkitystä nostettiin. Pieniä ikään liittyviä "lisävaivoja" on viime aikoina ollut, mutta ei mitään vakavaa.

"Välillä tuntuu ettei millään jaksa, sydäntä särkee, valittaa maksa. Sitten taas syttyy toivon kipinä. Elämä voittaa, jatkuu vipinä" (Juhani Siljon sanoin).