Perjantaiaamusella lähdimme porukalla potilasjärjestön järjestämään valtakunnalliseen vertaistukikoulutukseen Ruokolahdelle. Ensinnä tuli tietenkin mieleeni, että mahtaakohan siellä tulla "Leijonia" vastaan?
Majoittauduimme Jaakkiman kristillisellä kansanopistolla lauantaihin asti.


Opisto sijaitsi luonnon kauniilla paikalla, rinteessä, järven rannalla.


Opiston päärakennuksen seinustaa somisti syksyisen punaista villiviiniä. Todella vaikuttavan näköistä.

Samassa paikassa oli koulutustilaisuutemme, jonka aiheena oli "Mielialan monet kasvot". Koulutustilaisuus oli monen laisia tunteita herättävä laidasta laittan ja nämä tunteet tulivat hyvin esiin myös luonnoissa ja vapaassa keskustelussakin. Itselläni oli kurssilla osuutena kertoa sähköisestä vertaistuesta. Tämä on tätä nykypäivää, jolloin keskustelupalstojen, sähköpostien ja blogien kautta jaetaan osaksi myös vertaistukea. Herätti kysymyksiä, että voiko vertaistukea jakaa sähköisen viestinnän kautta...eihän voi nähdä "kasvoista kasvoihin", että nauraako vastapuoli vai itkeekö eli onko hän surullinen vaiko iloinen, vihainen, huolestunut, pelokas ym. Minun mielestäni myös sen voi tunnistaa osittain myös tekstinkin kautta ja pääasiahan kai on se, että vastapuoli saa apua ja tukea. Yhdelle sopii yksi muoto ja toiselle toinen...jokaisella on oma valinnan vapaus miten tukea hakee. Oletteko itse saaneet tarvittaessa internetin välityksellä erilaisista keskustelufoorumeista tai blogeista vertaistukea, sitä tarvittaessanne?
Päivät olivat tosi antoisat ja lauantainakaan ei kyllä jäänyt paljoakaan aikaa metsästää sitä "leijonaa", mutta tämä kaunis Ruokolahden kirkko vastarannalla oli todella kauniin näköinen ja aina sellaisen näkeminen yhden leijonan voittaa.



Taas voimaantuneina tästä koulutuksesta suuntasimme lauantaina iltapäivällä matkamme kohti kotikontuja.



Matkalla ihmettelimme Imatran ja Lappeenrannan välisellä tieosuudella kilometrien pitää rekkajonoa. On se vaan niin kummaa, että aina pidemmäksi se yltää Vaalimaalta etelään päin.

Iloinen uutinen kotimatkan varrella kun pysähdyttiin Korian ABC-huoltamolle "kahville". Kahvi oli toisarvoinen asia, kun huomasimme huoltamon seinällä ison kytlin, jossa luki NOVITA. Kahvit sai jäädä ja kiiruusti lankakaupan anteja bongaamaan. Tällaisia lankoja lähti matkaan....



Tuota Mamboa olen kuolannut monet kerrat lähimarketissa, mutta nyt hieman edullisemmalla hinnalla ostin kaksi kerää sitä. Lisäksi ostin kaksi valkoista mohairia...jos huivintekotarpeita sattuu kaipaamaan. Lisäksi ystävättäreni osti pari kerää punaista Rosa-mohairia ja yhden vanhan rosan samaa lankaa. Lupasin tehdä hänllekin pari huivia kunhan joudan noista oikean puoleisista langoista.



Kaiken kukkuraksi sitten en voinut vastustaa tätä söpöä vaalensinistä korvapipoa pikku-ukolle. Eiks olekin söpö?