Perjantainen mökkikyyti meni varsin rattoiisasti. Jälleen yksi kolari nelostiellä hieman tukkimassa liikennettä ja muutama sakotettava tien laidassa. Tämä on sitä viikonlopun arkea reitin varrelta.
Saapuessamme melkein perille ilma oli koleaa ja sumuista.



Kaunista sumua matkan varrelta.



Sumuisella pellolla oli lehmiä laitumella. Toisin paikoin oli hauskan näköistä, kun lehmistä näkyi vain yläosa ja jalat olivat sumun peitossa.



Yötä vasten tuntui hyytävän kylmältä. Menomatkalla auton ulkolämpö näytti olevan enää 6 astetta.

Viikonloppu vierähti mukavasti mökillä. Lauantaina oli tiedossa mökkikunnassa, naapurikylällä olevat syyspäivälliset tansseineen. Tästä tapahtumasta on tullut meille aivan perinne. Tosin syksyyn kun mahtuu monen moisia menoja, niin aina saa jännittää, jos tulee yhteensattumia. Onneksi ei tällä kertaa sattunut sellaisia. Syyspäivällisillä kylän naisväki tekee talkoilla perinteisen pitopöydän herkut. Ne ovat lisäksi eritäin herkullisia, sillä maalla laatikot taidetaan paistaa lähes aina isoissa leivinuuneissa. Maku ja ulkonäkökin sen jo kertovat. Niin mehevän makuista lanttulaatikkoa ei kaupungin sähköhellalla paistaessa onnistu saamaan. Salin istumapaikatkin olivat kortilla ja oikeasaan ihan viime tippaan onnistuimme saamaan itsellemme ruokapaikat. Iso porukka kierteli pöytien ympärillä kyselemässä vapaita istumapaikkoja. Nauroinkin, että nyt voi varsin hyvin kaverilleen sanoa, että sinun paikkaasi on kyselty....
Päivällisten jälkeen seurasi perinteiset tanssit. Lattialle ripoteltiin Juhla Mokkaa, joka minun mielestäni ei ole kyllä parasta liukastusainetta. Pannujauhatuskahvi pyöri valssissakin kenkien alla, ihan kuin hiekkaa olisi ollut kenkien pohjissa. Loppuun asti kuitenkin olimme virkeinä lattialla tanssimassa. Väliin mahtui arpajaisetkin. Kymmenellä arvalla ei tällä kertaa onni suosinut, edes rohkeaakaan. Toki sitten oli niitä, jotka saivat tupla- ja tripavoittojakin. Onni se taisi olla yksillä.



Kotiin palattin väsyneinä, mutta tanssijalka se vielä hieman vipsahti. Huomaatteko kuinka MarLin lähettämä jakku oli kuin piste i:n päällä, kun puin sen ylleni. Sattui somasti olemaan samaa sävyä kenkieni kanssa.

Kello kävi kyllä jo aamuyötä ennen kuin päästiin untenmaille.Sunnuntaina mies lähtikin metsään puolukoita noukkimaan naapurin kanssa ja saalista tuli kaksi ämpärillistä.



Minä jäin mökille touhuamaan omiani. Noukin omenapuista omenoita. Tosin ne olivat aikalailla kyllä matojen ja räkättien popsimia, mutta hieman parhaimmat otin päältä pois ja loput menivät tunkiolle.
Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Perhosiakin näkyi vielä aika lailla pihapiirissä.



Minusta tämä sitruunaperhonen oli mahtavan värinen lähes saman sävyisen marjapensaan lehden päällä istuessaan.

Iltaa kohti lähdimme ajelemaan takaisin mökiltä kotia kohti. Oli jo synkeän pimeää ja ilta oli viilentynyt kovin. Ensiviikonloppua vaan jälleen odottelemaan.