Elämä on elämää

Savisuti: Tanssija tai voimisteija...mitäköhän hänestä tuleekaan? Kenpä tietäis sen....
Nieppi: Lapset osaa ehkä varoa...tai sitten ei.
Neulekirppu: Äläs muuta viserrä....mä en ainakaan kokeilekaan. :)
Liisa: Näinhän se on...kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja pienestä pitäen...siitä se lähtee. :)

Paula ja HIRMUT kirjoitti 06.09.2007 - 14:22

En olekaan ennen käynyt blogissasi. Kirjoitat tuossa oikealla kauniisti elämästä :) Lapsen voimistelu/tanssikuva on hieno, carpe diem!

Virtuaalikaffeet hörpätty, kiitos! Lämpöisiä syystuulia syksyysi!

Kirsi kirjoitti 06.09.2007 - 15:30

Olin äsken sirkuksessa. Siellä lapset tekivät tuota samaa temppua. Se tuottaa iloa sekä tekijälle että katsojulle onpa päällä sitten pellehaalari tai prinsessamekko.

saturation kirjoitti 06.09.2007 - 17:00

Kiva lapsikuva!

Nelmi kirjoitti 06.09.2007 - 17:44

Siinähän on mukava kuperkeikka tulossa :)
Arvaan, että kuvan ulkopuolella on ihan kiitettävästi yleisöäkin, varmaan jossain tilaisuuden alussa, oisko kesähäistä?

Hilkka kirjoitti 06.09.2007 - 19:43

Suloinen piipertäjä.

MarLi kirjoitti 06.09.2007 - 20:28

Tuosta voi jo sanoa, että "helemat paukkuu" niinkun se entinen isäntä sanoi siinä Jahva mainoksessa :)

Tarjuska ite kirjoitti 06.09.2007 - 23:27

Elegia: Lapset ovat niin energisiä ja lennokkaita. :)
Paula ja HIRMUT: Kiva kun kävit ensivierailulla ja tervetuloa toistekin. Pannu on jatkuvasti kuumana, joten sitä kaffeeta voi kyllä kaataa toistamiseenkin. :)
Kiitos kommentista. :))
Kirsi: Tuohon ei välttämättä tarvita sirkusta, vaan onnistuu hyvin vaikka missä. Ainakin tällaiselta prinsessalta. :)
Saturation: Kiitos!!
Nelmi: Hyvin arvattu, että kuperkeikkaa pukkaa. Tosin paikka on Mikkelin rautatieaseman odotustila ja yleisönä on vain sukulaisia. :)
Hilkka: Piipertäjät ovat yleensä niin suloisia. :))
MarLi: Helmat paukkuu...tosiaankin. :D

mehtäsielu kirjoitti 07.09.2007 - 05:01

Tuosta se lähtee kärrynpyörä ja elämänpyörä ja kommentti joka taisi häipyä taivaan tuuliin. No kokeillaanpa uudelleen

Jussi kirjoitti 07.09.2007 - 10:41

Lasten notkeus jaksaa aina hämmästyttää. Tuokin on varmaan vasta liikkeen alku :D

Mummy kirjoitti 08.09.2007 - 17:06

taitojen esittäminen luonnistuu lapselta spontaanisti ja siihen houkuttaa sopivasti kiiltelevä lattiapinta! ihastuttava!

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: