Tässä menneellä viikolla MarLi teki huikean haasteen. Hän ehdotti, että minä tekisin hänelle Salomonin solmuilla hihattimen. Minä, joka ei mitään osaa tehdä ilman tarkkaa ohjetta...en siis mitään ihan "omasta päästäni". Kolusin monia blogeja ja eihän niistä mitään Salomonin solmuilla tehtyjä hihattimia löytynyt. Löytyi kyllä hieman osviittaa siitä mitä hihattimet ovat ja mnkä näköisiä niiden tulee oleman. Niinpä "huusin" Tiitsaa apuun. Tiitsahan on tunnetu Salmonin solmujen opettaja ja hänen kanssaan olen aiemminkin tehnyt poncon haastetyönä. Tiitsa innostui tästä hihatinkokeilusta ja niinpä päätimme yhteistuumin tehdä saillaiset. Ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen tuon MarLin haasteen kanssa, niin kokeilin Maijulta hankkimallani langalla tehdä ns. koeversion.



Tässä koeversiossani näytti heti olevan liian leveät hihojen suut. Mietin miten niitä pienentää ja virkkasin hihojen suihin pylväskerrokset ketjusilmukkakaariin ja viimeksi nirkkokerroksen koristeeksi.



Selkäpuoleen olin aika tyytyväinen, sillä se ei roikkunut mielestäni pahasti. Sitten odotin MarLin ja Tiitsan mielipiteitä tästä koehihattimestani. Saatuani kommentit uskaltauduin koukkuamaan sitä MarLin haastehihatinta.



Eilen ja tänään sitten koukkusin tätä haastettani ja tässä tämä valmis työ sitten on.
"Tarjuska eestä, Tarjuska takaa, Tarjuska seisoo...mutta ei makaa."
Hihat ovat mielestäni paljon paremmat kuin siinä koehihattimsessa. Tähän vaikutta tietty myös langan laatu ja paksuus. Tuo pinkki lanka kun oli paljon karheampaa ja pörröisempää kuin tämä. Tosin tuohon toiseen meni 120 g lankaa ja tähän vain 50 g. Tämä lanka on siis paljon parempilaatuisempaa, ei nin nukkaista eikä pörröistä ja ohuemapaakin, jotan kerässä näyttää olevan paljon enemmän lankaa.



Selkäpuoli jäi hieman lyhyemmäksi, mutta se taas johtuu siitä lankaerosta. Jos olisin tehnyt selkäosan korkeammaksi, niin hihoistakin olisi tullut taas leveämmät. Hihojen suihin olin paljon tyytyväisempi. Ne eivät ole niin leveät ja MarLin toiveena kun on, että hihat eivät ole liian leveät ja selkäosa ei roiku, vaan on napakan oloinen.



Toivottavasti hihassa on tarpeeksi pituutta, mutta tämä neuloshan on aika joustavaa ja laskeutuu kyllä alemmas vielä kuin omasta kädestäni näyttää. Täytyy toivoa, että on sopivan kokoinen.
Olen iloinen, että tämä hihatin on valmis ja onnistuin siinä....ilman mitään mallia. Tosin tämän tekeminen ei vaatinut mitään kummempaa kuin tämän "blondin älyni". Nyt vain odottelemaan Tiistsan aikaansaannosta..