Firman eläkeläisille järjestettiin tänään retki Kirkkonummelle ja firmamme maatilalla. Kävimme Kirkkonummella Pokrovan luostarikirkossa.



En ole kyllä aiemmin tiennytkään sellaisen olemassa olostakaan. Täällä voitte tutustua tämän luostarikirkon toimintaan ja sijaintiin.
Saimme kuulla hyvin mielekkään tarinan isä-Haritonilta tästä paikasta ja sen vaiheista. Nautimme aamupäiväkahvitkin siellä herkullisen herukkajuustopiirakan kera. Lisäksi saimme käväistä "turhuuksien torilla", jossa myytiin ortodoksisia pieniä muistoesineitä sekä tilan tuotteista tehtyjä hilloja, marjamehuja sekä kuivattua teetä. Oli ihan pakko ostaa kotiin tuomiseksi purkillinen valkoista mansikkahilloa. Enpä ole ennen moista nähnytkään tai saati sitten kuullutkaan. Lisäksi myytävänä oli myös valkoista vadelmahilloa, mutta sellaisia olen kyllä nähnyt...jopa mökillä vatukossa yhden puskan... albiinoja varmaan.



Eihän se ihan valkoiselta hillolta tosin näytä, mutta on kuulema valkoisista mansikoista ja maistuu lettujen kanssa tosi herkulliselta mustikkahillon kera...ketoi yksi luosariyhteisön veljistä.

Itse kirkko oli hyvin kaunis ikonikuvineen ja maalauksineen, mutta siellä sisällä ei saanut valokuvata. Siksipä ei ole mitään kuvaa sieltä.



Tässä kuitenkin tämä kirkko ulkoa päin eli ulko-ovan luota kuvattuna. Kirkko on puulämmitteinen, kuten kuvasta näkyy.

Täältä voitte lukea isä Haritonin mietteitä....antaa ajattelemisen aihetta.


Tässä kaunis lehtikultainen Pokrovan ortodoksisen luostarikirkon kellotapuli.



Isä-Hariton poistumassa tässä kuvassa esittelytilaisuuden päätyttyä ja me jatkoimme matkaa edelleen linja-autolla kohti Tuohilammen tilaa.



Tuohilampi on entisen työpaikkani omistama maatila ja koulutuskeskus. Siellä kävimme viettämässä piristävää iltapäivää. Tosin ei siinä kovinkaan paljon luppoaikaa jäänyt, kun Konsernin pääjohtaja toivotti meidät tervetulleksi ja tarjosi kuohuviiniä firman tulevan 90-vuotispäivän kunniaksi. Pienoisen toimintakertomusen päätteeksi meitä odotti maittava lounas ruokasalissa. Sen jälkeen oli aikaa sanoa, pelata tai vain seurustella muiden mukana olleiden kanssa. Aika meni seurustellessa ja päivä päättyi päiväkahviin, jonka jälkeen linja-autokyydillä huristelimme kohti Pääkaupunkia. Onhan se mukavaa, että kerran vuodessa meitäkin muistetaan retkellä ja sitten vielä joulun maissa joululounaalla. Tosin tunsin taas olevani "eläkeläisistä" niitä nuorempia. Eihän sille mitään toki mahda, kun on joutunut jäämään 40-vuotiaana jo eläkkeelle. Tosin näihin retkiin edellytetään, että on ollut saman firman palveluksessa vähintään 15 vuotta...minä olinkin oikestaan 20 vuotta, mutta opintovapaa aikani vähennettiin tuosta ajasta eli -1, 5 vuotta.