(tosin tämä ajokuva ei liity kyseiseen tilanteeseen)

Perjantaina lähdimme totuttuun tapaan taas mökkimatkalle. Tosin Lahden moottoritietä pääsee aika joutuisasti nykyään ja matka jatkuu sitten nelostietä eteenpäin. Noin Hartolan kohdalla automme ohitti valtavalla vauhdilla oleva henkilöauto. Vastaan tulevaan autoon ei ollut peltietäisyyttä auton palatessa täpärästi kahden auton ahtaaseen väliin kuin muutama sentti. Väittömästi tuon ohituksen jälkeen auto pujahti jälleen saman vastakkaista kaistaa tulleen auton peräpään kohdalta takaisin vastaan tulevien kaistalle. Taisi jäädä autoilijalta "aivot narikkaan". Huomenna alkaa monella koululaisella uusi kouluvuosi ja niin monella ekaluokkalaisella koulu. Tämän tästä lukee paikallislehdissäkin, kuinka kuskeja on käräytetty alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajoista. Ihan karmaisee, että liikenteessä on yhä enemmän noita "hörhöjä", joille toisten ihmisten henki ei ole minkään arvoinen. Viime viikollakin itse olin ylittämässä täällä omassa kaupunginosassani vilkasliikenteistä ajotietä suojatien kohdalla. Valo paloi vielä vihreää jalankulkijoille, kun jonon etunokassa tullut auto ajoi suoraan pysähtymättä suojatien yli. Onneksi en ehtinyt lähteä liikkeelle. Sitten jalankulkijoiden valo vaihtui punaiselle ja vasta sitten muut autoilijat lähtivät liikkeelle, pysähdyttyään ensin suojatien laitaan. Muistan taas entisen työtoverini lausahduksen, että ruumilla ei ole oikeutta. Tosiaan mikään liikenteessä ei ole niin varma kuin epävarma.



JOKAMIEHEN OIKEUKSISTA

Viikonloppuna oli tarkoitus käydä mustikassa vielä, mutta vesisade teki ajatuksemme turhiksi sunnuntai-päivänä. Tosin heräsi keskustelua sunnuntaina tuttavamme kanssa siitä, että kuinka lähellä asustusta saa "jokamiehen oikeuksien" mukaan marjastaa tai sienestää. Suomessahan on marjametsiä ja sienimetsiä runsaasti, mutta yleensä ne ovat jonkun yksityisen henkilön maata. Kävin katsomassa netistä, jos sieltä jotain tietoa löytyisi tuosta etäisyydestä. Tuttavamme oli saanut "saarnan" maanomistajalta, jonka mukaan marjoja ei saa poimia alle 200 metrin etäisyydellä talosta. Tuttava taas oli sietä mieltä, että varomatko on 100 metriä. Netistä kävin katsomassa tietoa Ympäristö-sivustolta.

Vastaus sivustolla esitettyyn kysymykseen:
Kotirauhan suoja on voimassa vain hallinnassaan olevalla alueella. Pihapiireillä ei ole mitään "suojavyöhykettä", joka ulottuisi hallinnassa olevan alueen ulkopuolelle. Siten ei myöskään ole mitään metrimääräisiä määrittelyitäkään. Pihapiirikin käsittää yleensä vain asunnon välittömän lähiympäristön.

Lisää vastauksia aiheeseen:
Pihapiirillä tulee olla pihapiirin tunnusmerkit, josta tietää, että alue on otettu erityiseen käyttötarkoitukseen. Taimikko ja villivattupuskat eivät ole pihapiirin tunnusmerkkejä. Metrimääristä määritelmää ei ole. Yksityisyyden suojavyöhyke riippuu maasto-olosuhteista.

Mielestäni 100-200 metriä olisi kyllä aika pitkä matka marjanpoimintaa ajatellen. Tietenkään marjastat eivät saa aiheutta häiriötä eikä sotkea alueella. Metsänomistajat eivät saa myöskää kyltein rajoittaa marjan poimintaa metsäalueillaan. Jokamiehen oikeuksista ei ole säädetty millään lailla, mutta ne ovat oikeastaan yleisiä käytäntöjä. Toki kaikkien marjastajien ja sienestäjien tulee käyttää tervettä järkeä tässäkin touhussa. Kukapa se haluaisi omaan pihapiiriinsä marjan noukkijoita. Itse pidän pääperiaatteena, että loittonen kauemmas, jos talon kattoa alkaa häämöttää.

Tarkoitus oli tehdä lauantaina mökkinaapureiden kanssa talkootöitä eli miesten piti rakentaa uusi postilaatikkoteline. Tosin taas kävi. Kolmen naapuruksen on välillä vaikeaa löytää sitä yhteistä aikaa, jotta työ tulisi tehtyä. Olin ostanut kaupasta talkooväelle pizzaa varten tarvikkeita sekä ajattelin aamusta leipoa jotain makeaa suuhunpantaava kahvin kanssa palanpainikkeeksi. Kun tämä talkoopäivä taas siirtyi, niin pizzan tein sitten sunnuntaina ateriaksi, ettei tarvikkeet mene aivan hukkaan. Onhan sitä syyspäiviä jäljellä, jos vaan on kauniita ilmoja. Ennemmin tai myöhemmin se tulee tehtyä.

Jotta tämä postaus ei ihan negatiiviselta kuulosta, niin laitetaanpa jotain positiivisempaakin katseltavaa ja luettavaa.



Viikonlopulla mökille mentyämme hämmästyin kovin, kun näin tämän kärhöporttini. Portin yläosassa kukki kauniisti monta sinistä jalokärhön kukkasta. Viime vuonna ei juurikaan kukkia vielä portissa näkynyt, mutta nyt näyttää köynnökset jo olevan paremmin juurtuneet. Tosin vielä hieman toispuoleisesti.
Se mikä itseäni hieman ihmetytti, niin kukinnoissa osassa oli viisiterälehtisiä ja osassa oli neljä terälehteä ja joissakin oli kuusi. Kaikki kukat olivat kuitenkni samassa köynnöksessä.



Marjanpoimintaa



Lauantaina usea tunti vierähti herukkapensaissa. Tosin rastaat olivat pitäneet monen pensaan tuotoksista huolta. Tosin en tänäkesänä edes viitsinyt peittää rastasverkoilla pensaita, sillä itsellänihän on oikeastaan nämä kesäherkut kiellettyjen listalla. Kaikista marjoista juuri herukoissa on eniten kaliumia, jota tulee välttää munuaissairauksissa. Pistin marjat lähes jakoon kotiin palattuanani.

Yksi valkoherukkapensas, vähän heikonlainen, kasvaa mökin pihapiirissä. Tosin se on alkujaan jo ollut mökillä, kun sen hankimme. On saattanut olla jo hyvinkin monta vuosikymmentä siinä. Montaakaan marjaa siitä ei heru, mutta jospa sen saisi hieman rehevöitymään, kun hieman kompostia sen tyveen iskisi.



Näillä vuodatuksilla päätän tämän vuorokauden höpinät ja palataan taas yöunien jälkeen blogiin.