Juhannus taas oli ja meni, mutta onneksi se tulee joka vuosi uudelleen. Tosin kaikilla se ei ole mennyt mukavissa merkeissä, kun seuraa tiedotusvälineiden tuomia viestejä. Joka vuosi juhannus tuo tullessaan myös kuolonuhreja. Ihmisiä menehtyy liikenteessä sekä hukkuu juhannuksena vesillä. Näin olen itsekin menettänyt yhden serkkuni juhannusaattona. Hänen hukkumisestaan on kulunut jo 17 vuotta. Nuoren miehen elämä katkesi aivan liian varhain, kuten monen tämän vuoden juhlapäivän saatossakin, surullista.

Meidän juhannus alkoi lämpimän ilman saattelemana mökillä. Viikko sitten puolivalmiiksi tehty terassi sai jatkoa tänä viikonloppuna. Miestä alkoi hieman vaivaamaan harvat lautojen välit, joten niitä piti vielä aamutuimaan lauantaina korjata ja tiivistää. Näin teimme vain ulommalle seinustalle, joka on liikenneväylään päin, jotta ei jää kiusaamaan, että tielle jotain epämääräistä näkyisi. Vielä on pohjalaudat käsittelemättä uudelleen puuöljyllä sekä kaiteet maalattava valkoisella maalilla. Ne hommat jääköön ensi viikonloppuun. Viime kesänä ostettu veivattava varjo on toistaiseksi omiaan terassin päällä. Juhannuksen kunniaksi koristelin kaksi vanhaa maitotonkkaa koivun oksilla.



Joka viikko saa ihastella uusia kukkaan puhjenneita kesäkukkia puutarhassa ja luonnossa.



Tässä on lempikukkiani eli idänunikkoja. Niitä ei tullut tällä kertaa kuin kolme kappaletta. Nuo taimet ovat vuosikymmeniä vanhojen perennojen jälkeläisiä.  Tänä vuonna ostin siis yhden vaaleanpunaisen Idän unikon taimen...saas nädhä kasvaako se samanlaiseksi mukeaksi kukkaseksi, kuin nämä. Tosin unikot kuolevat jo muutaman päivän kukinnan jälkeen. Ensi viikonlopulla niistä ei sitten taida olla enää mitään jäljellä.



Mökkimme tontin rajalla, tien varressa kasvaa koristevattupensaita hieman näkösuojana. Nyt nekin kukkivat parhaimmillaan. Minusta niissä on kauniit kukkaset.



"Takametsän" laitamilla, tien vierustalla kasvaa näin keväisin kauniita luonnonkukkiakin. Niistä kauneimpia ovat kissankellot sekä päivänkakkarat. Niistä poimin kauniin kukkakimpun naapuriin käydessämme sunnuntaina päiväkahvilla.



Juhannusaattona kävi kutsu toiseen naapuriin jo perinteisille juhannusjuhlille, jossa poika oli tullut Singaporesta maalle viettämään perheensä kanssa kesälomaa. Naapureita ja sukulaisia oli kutsuttu koolle juhlimaan ja viettämään leppoisaa juhannusaattoa sekä saunomaan. Alkutunnelmaan päästiin mukavasti kiinni muurinpohjalettujen kera, joita ahkerat emännät olivat paistaneet aimo annoksen. Sitä mukaan kun lettuja valmistui, niin tarjoiluvadista niitä tyhjennettiin parempiin suihin. Kahvin kera ne maistuivat tosi herkullisilta, mutta piti taas pitää pintansa ettei söisi liian paljon. Onneksi niissä ei kuitenkaan ollut maitoa, jotta ei tullut minullekaan niin huonoa omaa tuntoa, jotta voisi vähän ainakin laistaa siitä dietistä.

Osa porukasta pelasi lapsiväen kanssa polttopalloa ja sitten oli myös kesäaittaan avattu ns. karaokebaari. Se veti meikäläistäkin puoleensa. Tosin ei niden juhlajuomien vuoksi, vaan olin utelias ja halusin mennä kuuntelemaan nuorten laulua. Itse en ole aiemmin uskaltanut julkisesti laulaa karaokea, sillä se on vähän sellaista mitä pitää saada harjoitella jossain rauhallisessa piilopaikassa, kuten tällaisessa yksityisessä aittabaarissa. Niinpä itsekin uskaltauduin kokeilemaan tuota laulamista. Siihen jäin heti ns. koukkuun. Kimpassa nuorten miesten kanssa ja vähän vanhempienkin, lauloin yhdessä ja erikseen valsseja ja muuta kevyttä musiikkia. Illan saatossa piti kokeilla jotain vähän vaikeampaakin, kuten Juicen kipaleita.



Meillä oli oiken hauskaa ja saunakin oli lämmitetty meitä varten. Illan hämärtyessä puolta yötä kohti, pääsimme talon isännän kyydissä kotimökille, kun meidän isäntä oli sen verran juhlatuulella. Mökillä tulikin pienoinen ongelma kun "juhlija" ei muistanut minne oli laittanut mökin avaimet. Minä kiukuissani soittelemaan vieraspaikkaan ja ihmettelemään, että mitäs tehtäisiin, sillä eihän uloskaan voi jäädä yömyöhään ja aamun on aikaa. Onneksi mies löysi vihdoin kadonneet avaimet ja päästiin sisälle. Aamusella sitä tivaamaan, että minne ne avaimet olivat "hävinneet". Olivat olleet povitaskussa ja kuinkakohan monta kertaa niitä kyselin ja pyysin tarkistamaan taskut. Mies vaan tuumasi, että ei ne ole taskuissa... olipa kuitenkin. Onneksi, sillä ei siinä ulkosalla olisi kyllä aamuun asti voinut istuskella.kylmässään ja itikoiden syöttinä.

Juhannuspäivänä kävimme toisessa naapurissa kahvilla ja pyysin heitä saunomaan. Pitihän uusi terassi koekäyttää ja lupasin tarjota heille illalla tekmääni kinkku-pasta-kasvissaalaattia ja grillasin porsaan kylkipaloja. Naapurit toivat vielä grillimakkaraakin tullessaan. Meillä oli leppoisa illallistuokio pihamaalla ja lämpöiset juhannuslöylyt saunassa.



Saunomisen jälkeen oli mentävä reippaasti meikkaamaan ja vaihtamaan juhlahepeneet päälle, sillä juhannusillan ohjelmassa oli perinteiset tanssit Maamiesseuran talolla. Siellä oli kolmihenkinen orkesteri ja laulajanai Heikki Mikael. Musiikki oli sellaista rentoa ja mukavaa tanssimusiikkia. Ensimmäien tunnin aikana sai reilusti nauttia musiikista, kun tanssilattialla ei ollut useamman kappaleen aikana muita tanssijoitakaan kuin minä ja mieheni. Vasta pikkuhiljaa tuli enemmän väkea ja ne alkuillasta tulleetkin sitten vasta uskaltautuivat tanssiparketille, kun enemmän väkeä oli lattialla.



Tanssimme aika paljon illan aikana. Tanssipaikan vapaaehtoiset toimitsijat tuntevat meidät ahkerina tanssijoina ja huomauttivatkin, että on kiva kun olette tullee taas tanssimaan ja on ilo katsella tanssimistanne. Toki tulee kiva mieli kun joku sanoo ystävällisesti ja kohteliaasti jotakin.
Viime kesänä tansseja oli heinäkuun ajan joka viikonloppu, mutta nyt on vain juhannuksena sekä elopäivälliset ja tanssit kesän lopussa. Ei kannata järjestää enää muita tansseja, kun paikalle tulee vain kourallinen pariskuntia ja orkestereille pitää maksaa ja muutenkin järjesäminen maksaa sekä vie monen ihmisen työpanoksen. Se on harmi, että mökkiläiset sekä paikalliset eivät lähde kun kesällä järjestetään jotakin. Talvella eletään maaseudulla kuitenkin melko virikkeettömässä ilmapiirissä. Nyt sitten ei ole tiedossa muita tansseja kesäloma-aikaan.
Ilta oli ihana ja saimme kokea ne hitaat valssitkin joita aina toivon maaseudulla... siitä huolimatta, että sikäläiset eivät tiedä mitä on hidas valssi. Viimeisenä kappaleena tanssimme vielä "Yön syliin" ja sitten kotimatkaan mökille.
Juhannuspäivänä olikin sitten niin kaunista vielä ja aamukahvit joimme uudella terassilla, nautimme kesäisestä auringosta ja suvituulesta. Tosin itse en kärsi maata auringossa, mutta varjon suojassa täytin ristikkolehteä ja kuunelin lintusten laulua. Kävimme katsastamassa kunnan uimarannan kun muutama kyläläinen oli talkoilla laittanut sen uimakuntoon. Se ei ole näköjään kunnan hoidettavissa, vaikka siellä pidetäänkin kesäisin uimakoulua. Viime kesänä laituri oli koko kesän talviteloilla ja kaikki oli vinksin vonksin. Tänä kesänä onneksi on löytynyt talkoohenkeä ja kukkiakin uimarannalle. Siellä on myös kastelukannu, jotta kuka tahansa voi kastella kukkia. Lisäksi haravoiminen ja nurmikonleikkaaminen kuuluu jokaväen oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jos mielii pitää ranta siistinä. Ehkä sinne tänä kesänä saataa vaikka mennä uimaan, kunhan lähes umpeen kasvaneen rantatien läpi vielä pääsee ajamaan autolla. Tosin niihin puskiin ei sovi mennä näpeillään kajoamaan, sillä ne eivät kuulu niihin jokamiehen oikeuksiin, vaan on yksityisen henkilön omistuksessa ja hän harventaa jos haluaa.



Vielä päiväkahville tuli muutamat naapurit ja sitten iltaa kohti tiskaamaan viikonlopun tiskit ja vielä sitä ennen grillasimme ja nautimme ulkoilmassa aterian ennen kotiin lähtöä. Juhannusvihtakin oli jäänyt testaamatta, joten harvinaista, että vielä ennen kotimatkaa lämmitimme saunan ja nautimme löylyistä ja sen jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Juhannusviikonloppu oli kaiken kaikkiaan mukava ja iloinen. Tosin kokko jäi näkemättä, mutta emme viitsineet jättää väliin kyläkutsua, vaikka naapurikylällä olisi ollut kunnon juhannuskokot ja ohjelmaa.