Perjantaina päästiin kaiken tutkimusrumban päätteeksi lähtemään mökille. Tosin polilta kotiin palatessani iski ikävä jysäri eli päänsärky. Olen tottunut ottamaan harvakseltaan rohtoja särkyyn eli yritän tulla hyvin vähällä toimeen, jotta en rasittaisi maksaani turhaan. Nyt vaan tuntui siltä, että jos en ota lääkettä, niin särystä tulee sietämätöntä ja olisi ikävää istua jyskyttävässä autossa kolmatta tuntia. Niinpä soitin munuaisosastolle kysyäkseni, että onko yhdestä ketoriinista suuri riski saada munuaisbiopsian jälkeen vuotoja. Olin saanunut kirjallisen kotihoito-ohjeen tutkimuksen jälkeen, jossa sanottiin ettei vastaavia särkylääkkeitä saa käyttää viikon jälkeen tutkimuksesta ja tulee olla nostelematta raskaita taakkoja sekä olla raisttamatta itseään. Hoitaja sanoi heti ettei niitä ketoriineja saa ottaa ja pitäisi ottaa vain panacodia. Se taas on sellainen maksamyrkky, jota ei maksasairaat ja -siirronsaaneet saisi syödä ainakaan mitenkään pidempiä aikoja. Kehoitettiin siis vain menemään apteekkiin ostamaan kyseistä särkylääkettä. Soitin mökkimatkaystävälleni, joka oli tulossa miehensä kanssa kyytiimme. Hänellä sattui olemaan sitä pancodia kotona ja lupasi minulle muutaman tabletin tarpeeseeni. Otinkin matkan alussa tuon särkylääkkeen, jotta loppumatka tuntuisi siedettävältä.

Perjantai oli hääpäivämme sekä viikkoa aikaisemmin oli ollut puolison synttärit ja viikolla tämän ystävättäreni synttärit. Siksipä päätimmekin mennä matkalla Heinolan Tähtihoviin juhlistamaan päiviä. Lupasin tarjota matkaseuralaisille ateriat, sillä en ollut vielä silloin syönyt mitään kahvi/voileipäateriaa kummempaa. He taas halusivat vain kahvituksen ja minä ja mies sitten tilattiin oikein makoisat leikkeet, vaikka minun pitäisikin noudattaa sitä proteiini-kalium-fosforirajoitusta. Kerrankos sitä välillä hieman täytyy syödä ranskalaisia pihvilläkin. Siinä syödessäni alkoi nenääni hirmuisesti kutittaa. Mietin, että onko ruoassa jotain allergiaa aiheuttavaa tai onko ilmastoinnissa jotain pölyävää? Kutina oli tosi kiusallista ja se jatkui mökille, mutta ehkä hieman oloa oli helpottanut. Mökillä sitten otinkin yhden hismanalin siihen vaivaan. Heinolassa kävimme vielä ihailemassa hienoja korukiviä lahjatavaraliikkeessä. Ystäväni teki ylläriostoksen ja antoi meille hääpäivälahjaksi tuollaisen ihanan kullatun koristeen, jossa riippui kauniita pinkin värisiä kiviä kullattujen sydänten keskellä. Aivan ihana koriste.



Hääpäivävuosia tuli yhteensä täyteen 33 vuotta.

Tänään sitten selvittelin yhden ystäväni kanssa näitä Panacodin ongelmia ja näköjään olenkin allerginen juuri tuolle lääkkelle. Ennestään olen jo allergisoitunut usealle särkylääkkeelle sekä antibiotille. Näitä lääkeaineallergioita tulee aina lisää, kun vuosien saatossa herkistyy eri lääkkeille pitkäaikaisten eli kroonisten sairauksien myötä.
Olin hyvin väsynyt illalla ja menin ajoissa nukkumaan mökillä. Aamulla sitten heräsin vasta puoli yhdentoista hujakoilla. Mies ei hennonnut herätellä kun tiesi, että olen ollut viikolla kovissa tutkimuksissa ja niistä on väsymystä ja omia oireita jälkimaininkina. Herättyäni join aamukahvit ja lähdimme kirkonkylälle kirppikselle sekä torille ja muuten vaan katselemaan mitä sinne kuuluu. Käytiin kirpparilla ja löysin ison plyysimaton (vaalea pohjainen, jossa on rosasävyistä kuviota). Mulla on ollut aika tumma sävyinen plyysimatto, joka tuntuu niin tummalta näin kesäaikaan. Toivottavasti tuo ostettu matto ei näytä liian pieneltä, kun on kooltaan kuitenkin pienempi tätä nykyistä mattoani. Kirpparilta löytyi edullisia lastenvaatteita ja yksi emalinen kulho. Niitä tykkään mökille ostaa, kun ne kuuluvat niin siihen mökin ikäkauteen.Torillakin käytiin ja tuttu torikauppias oli pikkuhiljaa sulkemassa putiikkiaan. Tarjosimme hänelle kahvit ja kesksutelu siirtyi kesäkukkiin. Kerroin etten ole raaskinut ostaa palakuita mökille, sillä lähes parikymmentä kukkaa maksaa meikäläiselle niin paljon. Sanoin, että ehkä en niitä sitten ostakaan. Hetken myyjä mietti ja lupasi tehdä minulle tarjouksen. Jännittyneenä jäin odottamaan tarjousta. Niinpä tuli kesäkukat ostettua ja säin kaupan tekijäisiin vielä ison laatikollisen 8 kappaletta erilaisia palakuita, marketan, verenpisaran, samettiruusun sekä ruusupegonian. Kaupan taas teimme 16 kappaleesta punaisia pelakuita. Eipä tarvinnutkaan jäädä ilman kukkia ja sain ne jopa mökkitorilta hankittua. Ehkäpä ei kannata ihan alkukesästä niitä kukkia edes hankkiakaan. Meikäläisellä kun on niitä viikonloppuja vain kun pääsee niistä nauttimaan ja välillä on jopa monta viikonloppua välissä, kun mökille ei pääsekään. Onneksi meillä on mökkinaapureita,  jotka lehdenhakureissullaan välillä käyvät ruikkaamassa sadevettä ikkunalla oleville palakuille, jotta eivät janoon kuolisi. Tosin pakkassäitäkin voi aina tulla jopa kesäkuun puolivälissä, joten kukkien osto on aina vähän sellaista tuuripeliä eli ei kovin aikaisn kannata riskeerata niihin.



Auton takakontissa on tässä kuvassa niitä kukkahankintoja, joista osa tuli kaupantekijäisiin.



Kolmella ikkunalla, jotka näkyvät pihapiiriin sekä maantielle on näitä pelargonioita. Nyt vielä ne eivät näytä niin tuuheilta, mutta monesti heinäkuussa ne ovat kauneimmillaan ja mielestäni ne kuuluvat mummonmökin ikkunoille.



Muovisista parvekelaatikoista osa oli jäänyt kotiparvekkeelle, joten nämä rosat pelargoniat laitoin tällaiseen lyhyempään laatikkoon tällä kertaa.Niiden väliin sopisi hyvin myös sinisiä lopelioita, jos vaikka seuraavalla kerralla ostaisin muutaman etteivät näytä niin harvalta.



Tässä on tuulimylly, jonka sain viime viikonloppuna ystäviltäni Maijalta ja Teuvolta. Mylly sijoitettiin korotuksen päälle ja laitoin torilta saamani ruusupegonian sekä verenpisaran ruukkuihin siihen tuulimyllyn kupeeseen.



Mökillä on humalaportti ja valkoiset aidan pätkät erottamassa autopaikat varsianisesta piha-alueesta. Tämä humalaportti on saanut jo tänä vuonna upean korkeutensa. Tosin humala leviää aika runsaasti, joten osa pitää jo kasvun alussa repiä poikki etteivät ne alut rehevöidy ihan vieressä olleiden tuijien ympäri.

Olin muuten äärimmäisen väsynyt tullessamme ostoksilta. Ei auttanut muu kuin mennä vähän huilahtamaan ja kuinkas siinä sitten kävikään. Tuli vedettyä kolmen tunnin tirsat, sitten ruoan laittoon. Tein kaalilaatikkoa, sillä ajattelin että keittäessä kaalista väljässä vedessä katoaa kaliumia varmaan jonkin verran ja riisi on terveellisempää kuin peruna ym. Lisäksi proteiinipitoista sekä fosforipitoista lithaakaan ei tule niin runsaasti, kun on niitä "sattumia". Tosin oli pakko keittää muutma uusi peruna, mutta ne kapsutin kuorettomaksi hyvin tarkkaan ja keitin väljässä vedessä vähällä suolamäärällä, joten tokkopa siitäkään paljon makua enää jäi niihin perunoihin. Hyvää ainakin oli tuo kaalilaatikko. Tuli saunottua ja sitten menin taas jo yhdeksän aikaan uudelleen nukkumaan ja heräsin aamulla vasta samoihin aikoihin. Mikä ihme se niin väsytti. Voikohan se panacod ja hismanal yhdessä tehdä sellaisen unettavan vaikutuksen. Sunnuntaina sitten täyttelin ristikkolehteä lepolassessa ja ihailin puutarhan kukkaloistoa ja katselin kun mies ja naapurin timpuri tekivät pihaamme kivan terassin saunan eteen. Sellaista olenkin kaivannut jo useamman vuoden ajan. Sinnehän on kiva mennä vaikka saunasta välillä tuulettumaan ja aitaus estää hieman näkyvyyttä tielle. Pitänee ostaa vielä valkoista maalia, jotta saa värin sointumaan pihapiirin väriyhdistelmään eli punavalkoiseen. Tosin terassin laudat petsasimme punaruskealla värillä. Sitä pitää ostaa vielä lisää, kun saatu jämäpurkki menikin loppuun hieman ennen aikojaan.



Tässä tämä uusi saunan terassimme, joka vaatii vielä väriä pintaan. Täytynee pitää juhannuksena terassin avajaiset näköjään.



Lauantaina ostin vielä paikalliselta Tokmannillta tällaisen pelättimen puutarhaan. Siellä näkyy olevan reippaasti taas räkättirastaita. Tosin luulen, ettei niitä miään pelottele tiehensä, muttaä jotain kivaa ja sympaatista tässä hauksassa pelättimessä kuitenkin oli ja se piti saada matkaan.



Herukoiden marjat ovat jo raakilevaiheessa. Niitä näyttää olevan jälleen tulossa, mutta minua se ei paljon lohduta, sillä munuaisten vajaatoiminnan vuoksi niitä tulisi välttää marjojen sisältämän kaliumin vuoksi. Metsästä noukitut marjat ovat taas turvallisempia syötäviä.



Päivänliljat olivat mökilläkin jo avautuneet ja piristivät kummasti pihapiiriä. Tosin rikakruohoja näyttää olevan joka puolella paljon, etenkin koiranputkia. Minulla kun on kielto viikkoon rehkiä, niin niitä piti vain katsella ikään kuin sormien välistä ja olla huomaamatta sellaisia. Nyt siis otettiin aivan kevyesti tämäkin viikonloppu.



Jokunen vuosi sitten ei vielä tonttimme rajamailla kasvanut ollenkaan lupiineja. Naapurin mailla niitä kyllä näytti olevan. Otimme joskus sitten kourallisen niitä siemeniä ohikulkiessamme mukaamme ja heittelimme summassa tien tuoiselle puolelle olevalle tienpenkalle sekä omalle penkallemme. Nyt kasvaa molemmin puolin lupiineja, mutta näyttää tuo sininen sävy vievän voiton värissään.

Illan suussa sitten lähdimme taas verkalleen ajamaan kotia kohti. Täytyi jälleen taas pysähtyä ajattelemaan niitä turhia ohituksia ja keltaisella ohiajaneita, että mitä heidän päässään liikkuu. Samaan aikaan kuuntelimme radiosta viikonlopun synkkiä kuolonkolareiden tilastoja eli seitemän kuollut tieonnettomuuksissa maantiellä viikonlopun aikana. Näyttää ettei sitä millään ihmiset opi, ennen kuin se on liian myöhäistä.