Tänään oli taas potilasyhdistyksen askarteluilta. Yhdistyken jäsen ja ystäväni Malla oli luvannut tulla opettamaan meille vesihuovusta. Varasimme mukaan muovia pöydän suojaksi, ettemme pilaisi yhdistyken hienoja viilupintaisia pöytiä lutratessamme vedellä. Kävin ostamassa Marseille saippuaa ja lisäksi tarvittiin mäntysuopanestettä sekä tiskiharjaa. Olin ostanut Tiimarista muutaman pussillisen huovutusvillaa ja jotain vanhoja tähteitä oli lisäksi mukanani. Malla oli tuonut aiemmin tilaamiaan huovutusvilloja, joista osa kerholaisista sitten teki omia huvoutusharjoituksiaan. Tarkoituksenamme oli huovuttaa näin ensi alkuunsa patalappu tai joku liina. Miten vaan kukin halusi. Itselläni oli tarkoitus huovuttaa patalappu. Tosin siitä ei tullut patalappua, mutta ei liioin liinaakaan. Olin laittanut hieman liian ohuelti huovutusvillaa ja yritin lisätä sitä nurjalta puolelta, mutta ei se oikein huopunut siihen kiinni. Loppujen lopuksi irrotin sen jälkikäteen lisäämäni palan, josta teen sitten joskus jotain...tai sitten en.


Lisäsin vielä (22.5, klo 13:51) tämän Mallan nappaaman ja lähettämän kuvan

Näin Malla opetti:



Haalealla vedellä, johon oli lisätty vähän mäntysuopaa kostuttelimme huovutettavaa työtä. Ensin olimme latoneet villaa kerroksittain sivu- ja pystysuunnassa työn kokoiseksi palaksi ja osa teki vielä somisteita lisäksi. Marseille saippuaa käytettin myös tässä huovuttamisessa apuna. Kun työ oli huopunutta, niin sitten alkoi vanutus.

Pesualtaassa heiteltiin hieman vanutettavaa työtä ja sen jälkeen huuhdeltiin vuoroin kylmällä ja vuoroin kuumalla vedellä, jotta työ vanuttuisi.



Vanutusta vesihanan alla.



Tällaiselta näyttää sitten huovutettu ja vanutettu vesihuovutustyö. Tässä on käytetty somisteena eriväristä huovutusvillaa sekä langan jämiä.



Tässä on kokeneemman kurssilaisen tekele. Itselläni tuotti työtä ja tuskaa oman kanssa.



Tässä yksi kädentaidon näyte. Reunoissa hieman paikattavaa.



Sydämelliset huovukset näyttivät olevan suosittuja.



Joo, tästä siis piti tulla patalappu. Ei tullut patalappua....Taitaa käydä vähän samalla viisiin kuin kissan peitollekin tarinan mukaan. Siitä ei tainnut tulla yhtään mitään. Laitetaan työ odottamaan parempia päiviä tai sitten siitä tulee pyllyn alunen, jos ei muuta.

Suunnittelimme jo kovin syksyiä teema-aiheita, että mistä sitten jatkamme ja mitä kivaa voisimme kenties jatkossa kehitellä. Toivotaan, että innokkuutta riittää. Tänään ainakin oli väkeä enemmän kuin muina kertoina. Olihan se ainakin kiva opetella ja ehkä harjoitus tekee tässäkin asiassa vielä mestarin tai jos ei tee, niin parasta on sitten kai siirtyä taas neulehuovuttamisen puolelle.



Kotimatkalla ihailin tuomien tuoksuvia kukkasia. Tosin sisälle niitä ei kannata kantaa, sillä silloin tuo tuoksu voi tuntua epämiellyttävämmältä. Kauniita kuitenkin vielä tässä vaiheessa luonnossakin. Sitten kun niihin tulee toukkien tekemiä seittejä, niin parasta pysyä loitommalla.