Arkisto
2012
2011
2010
2009
2008
2007
2006
Kategoriat
17.05.2007 - 20:55
Valokuvatorstain 47. aihe:
"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."
Tämä oma satamani taitaa olla vuosikausien ajan ollut (ja tulee olemaankin) sairaala. Välillä olen kuin satamassa lepäävä laiva, mutta sitten taas uusien voimien saattelemana jaksaa elämän merelle lähteä seilaamaan. Rakennuksen toisen kerroksen parveke ja osasto ovat olleet aikoinaan elämäni lähtevien laivojen satama, josta ikään kuin uudesti syntyneitä ihmisiä on saanut aloittaa uusin purjein ja mahdollisuuksin seilaamisen elämän suuressa seikkailussa.
"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."
Tämä oma satamani taitaa olla vuosikausien ajan ollut (ja tulee olemaankin) sairaala. Välillä olen kuin satamassa lepäävä laiva, mutta sitten taas uusien voimien saattelemana jaksaa elämän merelle lähteä seilaamaan. Rakennuksen toisen kerroksen parveke ja osasto ovat olleet aikoinaan elämäni lähtevien laivojen satama, josta ikään kuin uudesti syntyneitä ihmisiä on saanut aloittaa uusin purjein ja mahdollisuuksin seilaamisen elämän suuressa seikkailussa.
|
|
Kati: Näin on...kävelymatkan päässä meren rannasta. Hienolla paikalla tämäkin satama. :)
Voimia ja kaikkea hyvää elämääsi Tarjuska. Sivuillasi on aina mukavaa vierailla. Ja kiitos muuten kommentistasi valokuva torstaissa. Hääkuva oli tyttäreni häistä, rajailin sitä aika rajusti, en oikein tohtinut laittaa kokonaan. Kalastuskuva on poikani kalareissuilta ja rukoileva tyttö vanhasta taulusta, jonka olin lapsena saanut tädiltäni.