Usein aamutuimaan katselen tietokoneen äärestä kävelytielle sekä vastakkaisen päiväkodin elämää. Tämä harmaapukuinen herrashenkilö istui aidan päällä ja mietti siinä varmaan, että mistäs saisi kunnon ruokaa.

Kaikenlaista tohinaa sitä on ollut torstaista lähtien, joten nyt vasta ehdin kirjoittelemaan hieman tapahtuneista. Torstaina päättyi maksakerhomme kevät jokavuotuiseen kevätkahvitteluun. Mietin pitkään, että minne suunnistaisimme kevätkahville. Onhan Helsingissä paikkoja, mutta kun ei etukäteen voi tietää mitään ilmoista. Olisihan se mukavaa istua jossain ulkoilmaterassissa juomassa kahvia ja nauttimassa leivoksia. Selaillessani nettiä jonkun potilasjärjestön sivuilla, huomasin heidän käyttävätn Aleksi 13 kahvilaa, joka on tavaratalon 5. kerroksessa. Enpä ollut sellaisesta tiennytkään ja se oli vielä Cafe Ursulan ylläpitämä paikka. Siispä sihteerimme varasi sieltä paikat ja menimme isolla joukolla sinne. Mukana oli runsaat 20 henkilöä. Osa heistä oli läheisiä ja muut potilajäseniä. Paikka oli avara ja viihtyisän oloinen. Nautimme kahvit ihanien tuorejuustopiirakkapalasten kanssa.
Meillä oli ihan hauskaa ja viereisessä pöydässä oli ryhmä, jonka puheenjohtajana toimi politikko Stubb. Naiset houkuttelivat, että olisin mennyt ottamaan kuvaa hänestä, mutta en kyllä iljennyt. Sanoin kuvaavani mieluummin tangokuninkaallisia kuin politikkoja.



Tämän ihanan kukkakimpun sain maksakerhon kahvituksessa ystäviltäni Sirkalta ja Pirkolta. He olivat muistaneet, että minulla on ollut syntymäpäivä ja halusivat ilahduttaa minua. Olin tosi hämmentynyt sekä iloinen muistamisesta.
Parin tunnin päästä suuntasimme matkamme Talin keilahalliin. Edellisen kerran olin ollut yksin naispuolisena keilaajana porukassamme, mutta nyt sain houkuteltua neljä muuta naista mukaan. Näin saatiin naisten joukkue. Tuo keilaaminen on vähän tuuripeliä. Eihän me ihan tosissamme sitä tietenkään oteta, mutta olihan ilo voittaa tämä porukka kun pääsin kuitenkin 125 pisteen lukemaan. Tosin tunnissa viisi henkilöä radalla on aika paljon, mutta hyvä kuitenkin kun saa harjoitella. Harjoitus tekee ehkä mestarin.



Mistäs tämä kuva on? Katsellessani Aleksi 13 kahvion ikkunata, vastakkaisen talon katolta kurkisteli tämän näköinen heppu. Kaupungissa on paljon ihania koristuksia, kun vaan osaa katsoa hieman ylemmäs, kuin metrin verran kegän kärjistä.

Torstai siis mennä jollotti turhan nopeasti ja vielä oli perjantai ennen kuin päästiin mökille nauttimaan kevätpäivistä.

Perjantaina oli pakko lähteä ennen mökkitavaroiden pakkaamista apteekkiin hakemaan lääkkeitä. Lähdinkin suhteellisen pirteänä reissuun. Tapasin kauppakeskuksessa useita tuttuja, joiden kanssa aina muutama sana vaihdettiin. Hain apteekista lääkkeet ja samalla en voinut olla poikkeamatta Tiimarissa. Tiedä mitä sieltä sattuisin löytämään. No, just....ei näitä voinut olla ostamatta:



Löysin siis puisia pieniä nukkekodin astioita sekä ihania pieniä kastelukannuja. Lisäksi piti ostaa rasiallinen snadeja pienenpieniä nauloja. Nuo kupitkit pitää varmaan ensin maalata ja vaikka koristellakin, jotta olisivat hieman juhlavamman näköisiä.
Ajattelin käydä vielä samalla reissulla kirppiksellä. Olin kyllä jo heti tullessani kauppakeskukseen poikennut Tarjoustalossa ja näin eläkemaksun kunniaksi hemmottelin vähän itsenäni ja ostin yhden vaalenpunaisen hihattoman puseron, jossa oli rinnuksessa virkattu kukkakuvio ja paljetteja. Tuli vaan jostain syystä mieleen kesä ja tanssilava, joten ehkäpä puserolla olisi sitten käyttöä. Jatkoin matkaani siis kirpparia kohti. Tapasin tyttöystäväni iäkkäät vanhemmat ja he ihmettelivät, että olempa pirteän näköinen jne. Piti kuitenkin tarkentaa, että itseasiassa minulla on aika alhainen verenpaine. Sen kun sain sanottua, niin alkoi silmissä musteta ja tuntui, että pyörryn justiinsa siihen paikkaan. Piti vain sanoa, että nyt mulle tuli tosi huono olo ja silmissä mustenee. Tämä rouva neuvoi, että menisin hakemaan jotain juotavaa kioskista ja jatkaisin hissunkissun matkaani. Niinpä astuin R-kioskiin, josta ostin mehutetran ja kysyin, että onko siellä yhtään tuolia, jossa voisin istua hetken, kun minulla on tosi pyörryttävä olo. Myyjä valitteli, että ei ole  ja kehoitti minua kävelemään mutkan päässä olevan Prisman aulaan, jossa voi istua. Niinpä valuin hitaasti ja harkiten Prisman aulaa kohti. Matkalla seisahdin junasillan putken laitaan, jossa on ikkunoita ja ns. ikkunalauta, johon nojasin ja join hitaasti juomaani. Vihdoin jatkoin matkaani istumapaikkaa kohti. Siellä sitten hetken katsastelin vointiani ja päätin jatkaa kirppikselle. Olo tuntui jo hieman paremmalle, mutta pian tuntui mahan pohjassa, että jos en pian pääse kotiin niin maha on aivan sekaisin. Joku toiminnallinen häiriö ja näitä tulee kyllä aika ajoin, mutta tällaista pimenemistä ei ole sitten aikoihin tapahtunut. Ehkä syy on sitten se hemoglobiini tai sitten verensokeri tai verenpaine laskee nopeasti. Onneksi pääsin ehjin nahoin kotiin. Pakkasin tavarat mökille lähtöä varten ja sitten vaan miehen tultua töistä, laitoimme menoksi ja matkaan.