Viime viikon torstaina alkoi taas tuntua ikävästi siltä, että herpes tekisi taas tuloaan. Eihän siitä ole ollut kuin parisen viikkoa kun tuskailin huuliherpeksen ja tuikkivan päänsärkyni vuoksi. Muistattehan, että soitin Terveyskeskukseen, Kirralle, Meilahden sairaalaan ja jälleen kerran Terveyskeskukseen saamatta mistään mitään apua. Olisin silloin saanut ajan terveyskeskuslääkärille seuraavalle viikolle, jolloin oireet olivat jo helpottaneet. Avun pyytämisestä oli siis kulunut puolitoista viikkoa. Ajattelin, että nyt se menisi ohi.
Viime torstaina ihmettelinkin, että kummaa kutinaa taas huulien seutuvilla ja ikävästi synttärikahvikin poltti huuliani. Luulin äidin keittäneen liian tulista kahvia.
Perjantaina katsoessani peilistä kauhistelin huuliani. Alahuuli oli aivan vereslihalla ja lauantaina oli sitten ne Finlandiatalon juhlat. Eihän sille mitään mahtanut. Huulipunaa vaan piti tököttää siihen päälle, minkä pystyi. Näkyihän se, että huuli oli turvoksissa. Harmittikin, sillä juuri olin päässyt eroon pari viikkoa kestävästä yskänrokosta ja pään juilimisesta ja nyt se riesa tuli takaisin.



Eilen sitten päätin soittaa Kirralle, että olisivat kirjoittaneet ns. estolääkitystä vaivaani. Hoitaja lupasi kysyä lääkäriltä, kun tulevat kierrolta. Muutaman tunnin kuluttua hoitaja sitten soittamaan ja sanomaan, ettei sellaista estolääkitystä ole olemassakaan. Näin oli lääkäri sanonut hänelle. Siihen minä tinkkaamaan, että onpas, kun kuulin juuri erään potilastuttuni sellaisen saaneen kontrollikäynnillään sairaalasta. Hoitaja kyseli, että koska minulla on seuraava kontrolli. Kerroin meneväni gastropolille toukokuun loppupuolella ja torstaina nefrologille kuulemaan ekaa kertaa munuaisteni tilasta. Pyysi näyttämään siellä nefropolilla tätä herpestä. Mielestäni on kyllä hieman nurinkurista mennä munaislääkärin konsultaatiokäynnille ja valittaa huuliherpestäni. Kerroin puhelimessa, että olin soittanut samasta vaivasta muutama viikko aiemmin Kirralle kolmelle eri henkilölle ja Meilahteen hoitajalle, joka oli kysynyt lääkäriltä. Silloinhan tuo herpesvirus näytti iskeneen hermosärkynä takaraivolle. Sanoivat Meilahdessa, että se ei johdu elinsiirrosta, joten täytyy mennä terveyskeskukseen. Sitten kun soitin sinne, niin siellä oli hoitaja kokopäivän koulutuksessa. Seuraavana päivänä taas ei vastannut puhelimeen, kun ei ollut soittoaika silloin. Päivystävä terveydenhoitaja taas käsiki minun tulla terveydenhoitajan vastaanotolle, jossa kävin turhaan, kun hoitaja ei edelleenkään tiennyt vaivasta yhtään enempää kuin vajaa viikko aiemmin. Sanoin tälle Kirran hoitajalle, että tällaisen kierroksen olen tehnyt saadakseni apua ja kaikki pompottavat vain toiseen paikkaan. Hoitaja sanoi vain, että mainitse vaivastasi torstaina munuaislääkärille ja enempää hänellä ei ole aikaa keskustella, kun on kiire. Siihen loppui puhelu ja niin minä taas jäin ilman lääkettä ja sen kummempaa apua.
Sehän tässä taas harmittaa, että piti perua kauan odottaman hammashygienistin aika Hammaslääketieteen laitokselta, kun eiväthän he voi hoitaa herpespotilaita. Seuraava aika on sitten varattu yli kuukauden kuluttua, jos ei silloin ole jo tullut taas uusi virus. Tänään alkoi myös sitä päänuppia viiraamaan eli saman kaltaisia sähköiskuja kuin muutama viikko sitten.

Kaiken kukkuraksi sattui tänään aika outo juttu. Olin juuri saapunut kuntosalille, kun olin ottamassa kenkiin suojuksia laatikosta, mutta en ehtinyt....Kuinkas sitten kävikään? Yht'äkkiä jokin alkoi vaan vetämään minua takakenoon. Tunsin kaatuvani ja yritin pikaisesti napata seinän vieressä olevasta kaapin kulmasta kiinni, mutta en ehtinytkään. Hupsista, löysin itseni pyllylleni mätkähtäneenä lattialta. Siinä säpinässä löin olkapääni kaapin kulmaan ja kämmenselkäni kaapin laitaan. Toinen käteni osui johonkin...kenties lattiaan. Loppujen lopuksi vammaksi sain mustelman käden syrjääni sekä toiseen käsivarteeni nihrauman ja sinelmän. Olkapää säilyi oman värisenä, vaikkakin siinä hieman arkaa tuntuikin. Täytyi vaan todeta, että kuntosalin loppuvenyttelyssä ja jumapssa on ollut hyötyä tasapainoharjoittelusta, että osaa kaatua oikein, jos horjahtaa. Tosin mietin, että mikä pisti minut kaatumaan. En tuntenut mitään huimausta tai että olisin horjantahut tai komapstunut mihinkään. Vaihtoehtojahan on eli verenpaineen nopea lasku tai herpeksen aiheuttama hermohäiriö tai kuulosta johtuva tasapainohäiriö. Toivottavasti ei mitään aivotoiminnan häiriötä. Kenelleköhän tämä kuuluisi, kun ei enää osaa itsekään arvioida kenen luokse menisi vastaanotolle, kun vastaus on "en mä vaan tiedä" tai "ei kuulu meille".
Täytynee kuitenkin selvitellä, että mitäköhän se herpekseen annettava estolääkitys on ja onkos sellaista sitten olemassakaan? Marsu nauroi eilen askartelukerhossamme, kun join pinkillä pillillä kahvia. Pinkki pilli tuli mukaan "sattumalta". Ookkona Oulusta, juokkona pillillä piimää? En ole Oulusta, enkä piimääkään juo, mutta nyt oli pakko juoda pillillä kahvia, että suu pysyisi edes pienen hetken nahoissaan. Ikävää, että koko ajan, kun suuhunsa jotain meinaa laittaa, niin huuli revähtää auki. Eihän se tätä menoa pääse ollenkaan paranemaan.


Marsun nappaama kuva askartelukerhossa, jossa Tarjuska juo pinkillä pillillä kahvia.  (lisätty tähän 19.4.2007, klo 1:20)

Toivottavasti tässä tekstissäni ei ole mahdottomasti virheitä, kun huomaan monesti, että olen kirjoittanut aivan hassusti. Taidan olla niin hätäinen tai sitten toisen käden sormet ovat nopeampia kuin toisen. Joskus ihan itseänikin naurattaa nämä virheeni. Antakee anteeksi....