Kuten allaolevista postaukista ehkä olette huomanneetkin, niin lomalta ollaan kotiuduttu. Monista vastoinkäymisistä huolimatta loma oli mukava ja virkistävä sekä rauhoittavakin. Maanantaina lähdimme aamuvarhaisella matkaan. Nappasimme entisen luokkatoverini mihensä kanssa kyytiin, jotta heidän ei tarvinnut lähteä mökilleen bussikyydillä. On melkein sama matka...vain parin kymmenen kilometrin mutka matkassa. Matkakin menee joutuisammin kun on kyytiseuraa. Lähes perillä ollessamme  mies havaitsi autossa olevan jotain häikkää. Totesi siinä olevan todennäköisesti etupyörän laakerin hajonneen. Olimme luvanneet mennä keskiviikkona Kangasniemelle tapaamaan entistä työtoveriani, joka on muuttanut maaseudulle useita vuosia sitten. Tapaamme yleensä kesäaikaan ja tämä ystäväni vietti vast'ikään 60-vuotispäiviään etelän lämmössä, joten hän oli pyytänyt meitä rääppiäisiin lomareissuollamme. Tuo matkakin piti siis mahduttaa lomaan ja hieman epävarmoin ajatuksin, kun auto näytti olevan epäkunnossa.

Otin mökille mukaan askartelutarvikkeita sekä lankaa ja virkkuukokoukun. Maanaintai-ilta meni paperiruusuja ja pääsiäisoksia koristellessa.



Pääsiäiskoristeeksi noukin pajunkissoja. Kaapista löytyi mökiltä pussillinen värillisiä sulkia ja rautalankaa oli mukana. Lisäksi ostin Tokmanilta kauniita naruissa roikkuvia koristemunia.



Innostuin tekemään näitä paperiruusuja. Tosin valtaostan annaoin naapureille sekä tein nipun vielä entiselle työtoverillinikin synttärikukiksi. Ne ei ainakaan kuihdu. Hän kun pitää tekokukista.



Tiistaina sain illalla yht'äkkiä päähän piston tehdä hänelle synttärilahjaksi Salomoniin solmuhuivin. Tosin en uskonut alkuunkaan, että onnistuisin saamaan sitä yhdessä illassa valmiiksi. Tosin on jokunen solmuhuivi tullut harjoiteltua ja rutiiniakin on jonkun verran siten syntynyt. Tuumasta toimeen, siis ainakin yritän. Välillä kuitenkin päätin ehtiä saunomaan ja sitten kiiruusti jatkamaan. Sanoin miehelleni, että teen niin kauan, että valmista tulee. Kello oli yöllä klo kahden aikoihin, kun viimeiseiä koukkuksia vetelin. Sitten nukkumaan. Aamulla herättyäni kerimään lankaa tutuksi käyneeni osoitekirjani ympärille, sillä siihen mittaan olen tottunut. Sitten napsimaan lankalenkkejä poikki. Mies ojenteli minulle viiden lankapätkän nippuja ja minä niitä solmimaan huivin laitaan. Sopivasti sain työn valmiiksi ennen juhliin lähtöä.



Tässä tämä lahjaksi virkkaama huivi on. Siihen käytin Lidlistä ostamaani lankaa, jota meni toista kerää.
Ystäväni ihmettelikin, että mistä tiesin hänen toivoneen sellaista huivia itselleen. Sanoin, etten tiennytkään, vaan ajattelin, että hän saattaisi olla mielissään. Oli pakkokin keksiä hieman omaperäistä, kun ei ollut paljoa ylimääräistä rahaa tuhlattavana.
Kyläilyreissu meni hyvin, vaikka hieman pelotti autolla ajo, sillä entä jos se olisi hajonnut matkalla. Torstaina sitten lähdimme kuitenkin kirkolle kauppareissulle ja samalla matkalla käväisimme parissa auton huoltokorjaamossa. Ensimmäisessä ei ollut laakeria, eikä aikaakaan auttaa meitä. Toisessa palvelu pelasi, mutta osa puuttui. Piti tilata Jyväskylästä ja ei olisi ehtinyt sille päivälle. Ainoa vaihtoehtomme oli ottaa tiistaista rokulipäivää puolisolle ja soittaa kyytiläisille, että menevät kotiin linjurilla. Näin oli pakko jäädä mökille vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi. Tosin olisi ollut ehkä hieman vaarallistakin lähteä sillä autolla ajelemaan ruuhkaan, jos rengas olisi lukkiutunut matkalla ja auto ajannut vaikka kolarin. Torstain jälkeen auto seisioikin kauniisti mökin pihamaalla ja me nautimme ulkoilmasta kävellen ja valokuvaten
Lähes joka ilta lämmittelimme saunaa. Leivoin pääsiäiseksi rahkapiirakkaa sekä vanilijakreemipullia.



 Karjalanpaistikin kypsyi uunissa. Vierailimme naapureissa sekä bongailimme eläinten jälkiä sekä joutsenia. Tulipa myös haravoitua mökkipihamaatakin ja loppujen lopuksi valkoinen lumipeite peitti pihapiirin. Kaiken laista ilmaa ehti kokea viikon aikana. Oli siis kaunista auringon paistetta, kuten myös kovaa tuulta sekä lumisadetta ja pakkastakin. Tosin kotiin lähtiessä maasto oli jälleen keväisen tuntuinen ja tulppaanien ja pääsiäisliljojen sipulit olivat työntämässä lehtiä mullan läpi. Siitä se kevät pikkuhiljaa alkaa. Kauhulla kyllä kuuntelin kalamiesten pilkille menojuttuja. Toivottavasti tietävät milloin ei enää kannata jalkojaan järven jäälle pistää.

Tänään sitten lähdimme aamupäivällä kantamustemme kanssa autolla kirkolle autokorjaamoon. Jätimme auton pajalle ja itse suuntasimme kulkumme kylille. Kävimme kirppiksellä, torikahvilassa sekä paikallisessa lounasruokalassa syömässä. Näin saimme sielun ja ruumiin ravintoa ennen kotimatkaa. Olimme viettäneet kirkolla kolmisen tuntia, kunnes auto oli noudettavassa korjaamolta ja saatoimme turvallisesti jatkaa kotimatkaa. Poikkesimme Lahdessa parilla kirpparilla, mutta mukaan ei tarttunut yhtikäs mitään. Sekin oli kyllä hieman erikoista, eikö?

Huomenissa näytän teille enemmän luntokuvia mökkilomalta. Nyt on varmaan aika mennä pikkuhiljaa untenmaille. Aamusella täytyykin sitten herätä aikaisn pyykkitupaan, sillä nyt en saa äitiä avukseni, sillä äiti on Tukholmassa siskon kanssa.