Ihan pakko on ensimmäiseksi kertoa hassun hupaisa, koominen aamulehtijupakka loma-ajaltamme. Ensinnäkin maaliskuussa markkinoilla oli Hesarin kauppias, jolla oli mielestäni suhteellisen hyvä tarjous lehdestä eli neljän kuukauden lehdet hieman yli 40 euroa. Muutenhan tuo lehti on huikean kallis, joten viime kesän maissa sanoin jatkuvan tilaukseni irti, sillä moni lehti jäi kiireen vuoksi lukematta. Nyt kun tämä tarjous tuli, niin ajattelin lähinnä kesäloma-aikaa, jolloin on paremmin mökillä aikaa lueskella lehteä ja jonhan talvilomakin vielä edessä, jolloin lehden saattaa kääntää mökkiosoitteeseen. Markkinoilla siis aivan omakätisesti tekstasin osoitetietoni kaavakkeeseen ja näin lähti tilaus voimaan. Lehti ilmestyi aivan kuten pitikin ja oikeaan osoitteeseen. Lasku luvattiin lähettää huhtikuussa.
Ennen talvilomaa sitten muistin hyvissä ajoin tehdä muutosilmoituksen Hesarin asiakaspalveluun. Kotiosoite tarkistettiin samalla ja kysyttiin, että mihinkäs osoitteeseen sen lehden loman aikana saa lähettää. Tarjoamani lomaosoite ei sitten kuulema kelvannutkaan. Hieman häkellyin, että mitenkäs niin ei kelpaa. Luulin sitten antaneeni naapurin osoitteen ja tarjosin parillista seuraavaa numeroa. Se kelpasi. No, muistin kai stten väärin. Myöhemmin kuitenkin huomasin jostain valokuvasta, että ensin antamani numero olikin aivan oikea. No, samassa rivissähän ne laatikot kahden naapurin kanssa ovat, että eiköhän se lehti nimen mukaan oikeaan laatikkoon sitten tule.
Ensimmäisenä lomapäivänä eli maanantaina ajattelinkin lehden sitten odottelevan mökkilaatikossa saapumistamme. Lehteä ei ollutkaan siellä, kuten olin ounastellut. Siitä sitten saman tien soittamaan lehden asiakaspalveluun ja ihmettelemään missä lehtemme on? Asiakaspalveussa mieshenkilö sanoi osoitteeksemme oikean tien, mutta talonumeron 152. Sanoin, ettei todellakaan ole, sillä lopusta puuttui kolmonen. Hän lupasi korjata sen. Sinänsä muuten ihme, sillä miten ei osoiterekisteri kelpuuttanut muuttoilmoitusta tehdessäni sitä kolmosta siihen perään. Lupasi toimittaa vielä maanantain lehden tiistana puuttuvan tilalle, joten saisin kaksi lehteä kerrallaan.



Sattuuhan sitä...joten harmissani sitten tyydyin odottelemaan tiistaita ja lehtiä. Tiistain tuli, Kusti polki, mutta olikin napannut laatikosta vain lähettämäni pääsiäiskortin ja lehdistä ei ollut tietoakaan. Sitten soittelemaan taas Hesarin asiakaspalveluun. Siellä naisimmeinen selitteli, että mökkiosoitteennehan on 152. Sanoin, ettei todellakaan ole. "Ai, anteeksi...numero jatkuukin seuraavalla rivillä". Lupasi muutaman päivän korvausta "mielipahan" takia. Sanoi, että toki kuuluukin antaa, kun en ole saanut kahteen päivään lehtiäni. Pyysin Postin numeroa, jotta voi selvittää missä oikein mättää. Virkailija vielä kysyi, että lähettääkö lehdet kotiosoitteeseeni? Vastasin, että mitä ihmettä ne siellä tekevät, kun olen maalla koko viikon. Sanoi, ettei voi luvata saako aieminpia lehtiä enää toimitettua maalle. Soitin Postiin ja lupasivat selvittää missä mättää. Lähdimme vielä miehen kanssa ajelemaan posti perään, mutta kymmenen kilometrin päässä havaitsimme, että Kusti oli varmaan jo menossa takaisin työpaikalleen. Eihän meidän taas auttanut kuin jäädä odottamaan keskiviikkopäivää.
Keskiviikko tuli ja niinpä sonnustauduin jo tien laitaan odottelemaan Kustia. Kusti kaahasi autollaan. ja pelkääjän paikalla olikin kaksi lehteä, jotka pomo oli vartavasten antanut Kustille, että hän voi nimellä ja osoitteella varustetut lehdet antaa suoraan valittaneelle asiakkaalle. Kiitin lehdistä, mutta samalla havitsin, että siinä siis oli vain maanantain ja tiistain lehdet, mutta keskiviikon lehti puuttui. Missäs on keskiviikon lehti? "Sitä minä en todellaan tiedä, missä ne teidän lehtenne ovat! Tässä ovat ne lehdet jotka pomo jätti pöydälleni, mutta muista lehdistänne en tiedä." Siinä sitten seisoin kuin O.Moilanen ja lähdin taas mökkiin soittelemaan jälleen kerran Hesarin toimistoon.  Siellä työttö selitti, että onhan hyvä kun sait ne aiemmat lehdet. "Joo, kiva kun sain vanhoja lehtiä Olen kyllä tilannut uusia lehtiä ja mökillä kun ei ole edes tietokonetta, josta näkisin telkkariohjelmiakaan. Harmillista, kun juuri täällä minulla on olisi aikaa lukea lehtiä, joita ei sitten tulekaan." Virkailija totesi, että eihän minulla ole kuin toinen päivä, jollon lehteä ei ole tullut, kun vasta maanantaina olen tehnyt osoitemuutoksen." Höh...Maanantainako...Tein sen toista viikkoa ennen lähtöäni maalle, mutta maanantaina korjasin virheellisesti merkityn osoitteen reksiteriin. Lupasi korvata kolmen päivän lehdet jo aiemmin annetun viiden päivän korvausen päälle. Pääsiäinen siis oli kovaa vauhtia lähestymässä ja viimeinen Kustin lehdenkantopäivä olisi torstai ja perjantaina sekä lauantaina olisi toinen kuljetus, jollon lehti kannettaisiin niin sanotusti heittolaatikkoon. Piti siis odottaa tarostaita ja silloin sitten mahdollisesti keskiviikon ja torastain lehteä.
Torstai tuli....ja niin Kustikin. Kustilla oli taas pelkääjän paikallaan keskiviikon lehti, jonka pomo oli lähettänyt, mutta torstain lehdestä ei tietoakaan.
Tosi torstaiaamulla sattui jännä juttu, kun naapurin Kalle tuli tupaan,mukanaan nippu Hesareita. Minä sitä ihmettelemään, että mistäs ne on löytynee? Kertoi Kustin jakaneen ne jokapäivä kaksi kilometriä aiemmin olevaan Rauha-mummon laatikkoon. Mummo sitä ihmettelemään, että mitenkäs hänelle Hesari tulee, kun ei ole koskaan sellaista tilannut. Lehden kulmassa luki nimi, jota ihmettelemään. Muisti, että Ryöppylässä asuu sen niminen rouva, mutta sukunimi tuntui oudolta. Eipä ketään tunenut lehteen merkittyä rouvaa. Tosin Kalle sitten tiesi ketä lehteä kaipaa. Olihan lehdissä oikea osoite, mutta sukunimi oli väärä. Niissä luki "Jalonen". Kusti kun polkaisi kohdallemme ja taas päivittelemään, että ei tiedä torstain lehdestä mitään, niin siihenpä totesin: "Mutta...Minäpäs tiedänkin".  Miten niin, ihmettelee Kusti. Kerroin hänen vieneen koko viikon lehdet kaksi kilometriä aiempaan laatikooon nro 1323. Kusti tuumasi, että eihän niissä lehdissä ollut edes sellaista nimeä: "Joo, ei ollut, ei... mutta oli oikea osoite ja sukunimi oli kyllä hieman väärä (muutaman kirjaimen ero). Sanoi, että eihän tämä ole sellaine osoite. Sanoi, että kylläpä vaan on...katsoo vaan talomme isoa osoitenumeroa. Samalla Kusti pyyteli mokaansa anteeksi ja teki  kiiruusti U-käännöksen ja lähti takaisin päin hakemaan kadonnutta torstain lehteä. Sitten soittamaan jälleen kerran Hesarille ja kyselemään, että mistäs lähtien minuta on Jalonen tullut. Olen kuulema osoitteen muuton yhdydessä muutanut sukunimenikin. Sillon adrealiini veressäni kyllä kohosi aika lailla. Sanoi, että "Älähän nyt hulluja puhele!!! Olen edelleenkin ihan saman niminen kuin olen koko ajan ollutkin, vaan olen muuttanut vain lehteni mökkiosoitteeseen. " Lupasi muuttaa nimen entiselleen. Sitten taas odottelemaan perjantain ja lauantain lehtiä. Sanoin asiakaspalveluun, että en yhtään ihmettele, miksi lehti ei tule oikein...Ensin joku ei osaa kirjoittaa ja toinen ei sitten täällä päin osaa lukea: Mahdotontahan se on sillon odottaa lehteä oikeaa osoitteeseen. Tyttö vain naurahti.
Perjaintaina tuli Jaloselle lehti, mutta oikeaan heittolaatikkoon. Lauantaina sitten ajattelin, että varmaan on jo nimikin oikein sitten. Lauantai tuli ja Hesarikin taas heittolaatikoon ja jälleen kerran Jalosen nimellä. En voinut olla soittamatta: "Mikä ihmeen kumma siinä mättää, että ensin on väärä osoite, sitten on väärä nimi. Sitten sitäkään ei millään saada korjattua. Naisimmeinen lupasi viikon lisähyvitystä kaiken toheloinnin korvauksesi. Johan siis pitäisi saada parin viikon lehdet kesällä tilauskauden päätteeksi. Toivotaan, että näin  myös tapahtuu.Virkailija ihmetteli, että luulisi postinjakajan jakavan osoitteen mukaan, eikä nimen. Niin minäkin olin ajatellut. Virkailija vielä totesi, että kun nimikin oli kuitenkin niin lähellä sitä oikeaa, että luulisi osaavan tehdä siitä johtopäätöksen ja osaavan yhdistää ne aiempaan laatikkoon jakamansa lehedet. Sanoinkin, että jos osaa käyttää "maalaisjärkeä", mutta jos ei ole varustettuna sillä maalaisjärjellä, niin se on sitten eri asia.



Kotiin tulessani oli tullut Hesari laskukin....Pitäisiköhän maksaa??? Se oli muuten tullut jollekin Jaloselle. Nauroinkin miehelleni, että pitäisiköhän vaihtaa nimeä, kun on niin vaikea...Voisin vahtaa vaikka Haloseen. Sittenhän meillä olisi Halosen Tarja ja Halosen Pekka. Kuinkakohan sekaisin sitten kaikki olisikaan. Olisihan se kiva saada vaikka pressan palkaakin.