Tänään lauantaina oli Munuais- ja maksaliiton Etelä-Suomen alueen vertaistukikoulutus. Vuosittain järjestetään valtakunnalinen koulutustilaisuus syksymmällä ja usein myös kevätkaudella alueellinen  vertaistukikoulutustilaisuus. Jokaisella munuais- ja maksasairaalla sekä siirron saaneella on oikeus tietää vertaistukitoiminnasta ja siten saada itselleen toinen samaa kokenut kanssakulkija rinnalleen sitä halutessaan. Toivomme, että kaikki sairastuneet saavat ainakin tietoa, että on muita jotka haluavat jakaa niitä vaikeita kokemuksia heidän kanssaan kuunnellen heitä.
Tämän vuoden valtakunnallisen koulutuksen teeman on "Mielialan monet kasvot". Alueelliseen koulutukseen oli toivottu keskustelua kuoleman kohtaamisesta sekä yleensäkin tuettavan kohtaamisesta. Meitä oli 14 henkilöä saapunut koulutustilaisuuteen. Tämä kuolema aiheena kuulosti aika raskaalta. Se on aika vaiettu asia, josta ei oikein ole totuttu puhumaan vaan mieluummin ollaan puhumatta. Tällaisessa potilasjärjestössä kuitenkin kuolema on usein läsnä. Tänäänkin pidimme pienen hiljaisen hetken kahdelle pois nukkuneelle entiselle vertaistukijallemme, jotka siunattiin tänään molemmat haudan lepoon. Sytytimme kynttilän heidän muistolleen ja ajatuksissamme hetken olimme heidän luonaan.



Olimme saaneet kouluttajiksi kaksi Terhokodin kouluttajaa Miian ja Tapion. Monia oi jo mietityttänyt, että kuinkakohan monta nenäliinaa kuluu päivän aikana. Ei kyllä kulunut ainoatakaan. Puhe kuolemasta oli luonnollista ja Terhokodin kouluttajat osasivat asiantuntevasti kertoa meille kuinka työssään kohtaavat kuolevia ja mitenkä ihmiset suhtautuvat heihin ja miten kuoleva yleensä suhtautuu omaan tilanteeseensa. Meillä oli jopa hauskaakin. Tosin olisimme toivoneet aiheesta vielä syvällisempää keskustelua...päivä näytti menevän liian nopeasti ja aihe jäi ikään kuin kesken.

Iltapäivän kouluttaja oli Näkövammaisten keskusliitosta kertomasta kohtaamisesta ja sen vaikeudesta. Miten kohdata uusi, tuntematon ihminen. Esimerkkinä oli minullekin sähköpostin kautta tullut hauska savolainen tarina miehestä, joka meni hampurilaisbaariin ostamaan hampurilaista, mutta myyjän ja asiakkaan keskustelu eivät oikein kohdanneet. Loppujen lopuksi savolaisukko lähti torille ostamaan kalakukkoa, kun se ei ainakaan lennä silmille.

Päivän ikävin vaihe oli hyvästellä monivuotinen aluesihteerimme, jolle sanoimme hyväsit hänen jättäessään potilasjärjestömme monivuotisen palveluksen jälkeen. Olin Maijun kautta hankkinut origami-tekniikalla tehdyn kortin, kun itse en sellaista sitten loppujen lopuksi osannut tekaista....olisi pitänyt ihan rautalangasta vääntää, ennen kuin olisin sen oppinut. No, hyvä kun Maiju osasi....ja kaunis kortti tulikin.
Lahjaksi olimme päättäneet antaa ystäväni Mallan tekemän keramiikka-kannun. Malla on taiteilijaopiskelija ja raaski luopua ihanasta kannustaan. Kävimme eilen ostamassa Mallan kanssa sinisen hortensian, joka sopi kannun väriin vallan hyvin. Esittelen teille Mallan luvalla tämän uniikkitaitetyön.



Tässä Mallan tekemä lahjaksi annettu kukka-astia, jossa reppuselkäinen mies kiipeää kannun laitaa pitkin ylös.



Tässä sama kannu sivuprofiilista.



Tässä vähän paremmin näkyy kiipeilevän miehen päätä.

Jos nyt jotakin jäi kiinnostamaan tällainen taide, niin kauttani saa Mallaan yhteyden. Näytti lahjan saaja olevan oikein tyytyväine saamaansa työhön.