Arkisto
2012
2011
2010
2009
2008
2007
2006
Kategoriat
17.03.2007 - 22:33
Tänään taivaskin itki kanssamme, kun saatoimme potilastoverini miehen haudan lepoon Porvooseen.
Siunauskappeli oli pieni ja keskellä Porvoon hautausmaata. Vanhoja ylväitä hautakiviä oli paljon kappelin ympäristössä.
"Pois lähden keskeltänne, te rakkaat jääkää tänne
nyt haltuun Jeesuksen.
Ja valvovalla miellä te käykää taivaan tiellä.
Kohtaamme kerran riemuiten"
Laulettiin virrestä 606.
Kukkaterveyhdys vainajalle:
"Kotiin valkeaan uuteen,
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen,
kulkijan päättyy tie."
Muistotilaisuus pidettiin lähistöllä olevassa talossa, joka oli korkean mäen päällä, josta näki kaunista Porvoota. Tilaisuus oli kaunis ja rauhallinen. Muistosi säilyy aina mielessämme.
Nämä tällaiset päivät eivät ole mukavia, mutta ne ovat osana elämää. Toivon kaikille näille läheisille ja ystäville, että jaksavat surusta huolimatta eteenpäin.
Siunauskappeli oli pieni ja keskellä Porvoon hautausmaata. Vanhoja ylväitä hautakiviä oli paljon kappelin ympäristössä.
"Pois lähden keskeltänne, te rakkaat jääkää tänne
nyt haltuun Jeesuksen.
Ja valvovalla miellä te käykää taivaan tiellä.
Kohtaamme kerran riemuiten"
Laulettiin virrestä 606.
Kukkaterveyhdys vainajalle:
"Kotiin valkeaan uuteen,
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen,
kulkijan päättyy tie."
Muistotilaisuus pidettiin lähistöllä olevassa talossa, joka oli korkean mäen päällä, josta näki kaunista Porvoota. Tilaisuus oli kaunis ja rauhallinen. Muistosi säilyy aina mielessämme.
Nämä tällaiset päivät eivät ole mukavia, mutta ne ovat osana elämää. Toivon kaikille näille läheisille ja ystäville, että jaksavat surusta huolimatta eteenpäin.
|
|
Kylläpä Porvoo on kaunis kaupunki. en ole koskaan siellä käynyt, mutta viehättävältä näyttää.
Kuten sanoit, nuo ovat inhottavia päiviä. Edellisen kerran kun olin hautajaisissa, saateltiin äitini ystävä maan lepoon. Hän oli minulle kuin täti, kiltein tuntemani ihminen, ja vaikka nuo asiat kuuluu elämään, ikävä on kova enkä ole tapauksesta koskaan päässyt kunnolla yli (reilut 6 vuotta aikaa), mikä saattaa johtua siitä että olin silloin vielä aika nuori (siis alle 14-vuotias), ja järkyttihän se. :(
PiNkMama: Halitus sinullekin ja ikävä vie aikansa ja ei varmaan koskaan kokonaan katoa. Tiedän sen isän pois menosta n. 10 vuotta sitten. Nykyään muistelen kivoja asioita ja isän toilailuja. :)