Tästä ovesta on tullut käveltyä ulos ja sisään lukuisia kertoja...varmaan satoja. Tänään pääsin aamusella ihan privaattikyydillä suoraan ovelle asti. Tosin se oli aivan ruhtinaalista, sillä olo oli aamusta niin hutera, että olisin voinut kuviella horjahtavani jonnekin matkan varrelle, jos junakyydillä olisin lähtenyt yrittämään. Pääsin hyvissä ajoin laboratorioon aamulla jo ennen virallista labran aukioloaikaa. Sitten oli jo kahviossakin ennen sen avautumista. Kirralla kun kahvion väkikin tuntee "vakiasiakkaat", niin pääsin heti jo kahvikupin ääreen. Siinä yritin norkoilla lähes yhdeksään, ennen kuin viitsin lähteä ostosreissulle, sillä kaupat aukeavat aikaisintaan silloin ja mitä sitä keskustassa tekee työhönmenijöiden jaloissa pyörimäässä turhan panttina. Ostos reissu otti kyllä koville, sillä puolikuntoisena ja verenpaineen heittelyiden johdosta, tuollainenkin matka on raskas. Kun sitten runsaan kolmen tunnin shoppailureissun päätteeksi palasin takaisin lähtöpaikkaan, niin ulko-ovella oli yllätys. Näin monivuotisen siirtotutun, jota olen viimeksi nähnyt varmaan viisi vuotta sitten. Oli ilo tavata. Hänen miehensä kyseli, että jospa lähtisin heidän kanssaan vähän autoajelulle katsastamaan Helsingin rannikkoa. Tosin minulla oli tunti aikaa vastaanotolle ja niin päätettiin lähteä. Tunti kului rattoisasti ja oiken mukavissa merkeissä. Palauttivat minut takaisin sairaalaan sopivasti ennen vastaanottoaikaani. Polilla tapasin useita ennestään tuttuja ja aika sielläkin meni mukavasti vaihtaen kuulumisia. Lääkäri oli kyllä tunnin myöhässä. Tosin polilla oli useita lääkäreitä ja yllätyin kun näin pitkästä aikaa proffamme, joka harvoin enää sattuu olemaan polilla. Minua onnisti...pääsin itse ihanan proffan vastaanotolle. Mieltä ylentävää oli myös kuulla kiitoksia sekä proffalta, että Transplantaatiokordinaattorilta, kuinka olin kirjoittanut Hesariin hyvän kommentin. Tällaisen positiiviset kommentit ovat aina sairaalan etu ja tuottavat myös uusia elinluovuttajia.
Vastaanotto men mutkattomasti. Paperini käytiin läpi äärettömän tarkaan ja lääkitystäni puitiin vielä uudelleen. Nyt sain luvan pienentää ennestää vielä entistä hyljinnänestolääkistystäni eli sitä, jota olen syönyt jo 16 vuotta. Lääkeaineesta otetaan pitoisuuksia aina labrakäynneillä ja sitä pitäisi olla elimistössä tietty määrä. Nyt kuitenkin proffa uskalsi vähentää sitä sen verran reilusti, että sanoi minun sillä selvinneen. Lisäksi olin ostanut reumalääkärin kehoituksta syksyllä Glugosamiinia, mutta en ollut uskaltanut sitä aloitta, sillä kukaan ei osannut sanoa aiemmin, haittako se jotenkin näiden hyljintällääkkeiden imeytymistä. Nyt proffa huomio, että minulle oli määrätty sitä lääkettä ja kehoitti olla käyttämättä, sillä sen lääkkeen vaikutukssta ei ole tutkittua tietoa. Näin minäkin arvelin ja hyvä, etten ole sitä käyttänyt. Tosin tuli turhaan ostettua. Lääkkeidn kanssa pitää olla äärimmäisen tarkka eli mitenkä ne soveltuvat keskenään. Nyt sitten odottelen Munuaispolille pääsyä. Tosin kalium oli normaalitason rajoilla, mutta ehkä se saattaa heitellä. Näin tänään, mutta miten on jatkossa. Lisäksi ihmettelin, että hemoglobiini oli vain 115, kun yleensä mulla se on ollut 130-140. Ehkä se uusi hyljintälääkekin saattaa vaikuttaa. Vielä ulkopuolella vastaanottoa treffasin tämän potilastoverini, jonka kanssa käytiin ajellulla. Napsittiin kuvia muistoksi ja sitten hän jäin proffan käsittelyyn ja mnä suuntasin kohti raitiovaunupysäkkiä.



Kirran käytävät ovat muuten ihanan valoisia ja kodikkaita. Täällä sairaalassa tunnen olevani kuin toisessa kodissa. Sinne on kaikesta huolimatta kiva aina mennä. Käytävillä tapaa tuttuja hoitajia ja lääkäreitä sekä potilaita. Ei tunne olevansa joku sosiaaliturvatunnus vaan sinulla on nimi, jolla sinut tunnetaan ja jopa sinutellaan. Tutut hoitajat jopa halaavat nähdessään monesti. Siellä tuntee olevansa välillä ikään kuin terve. Niinpä naureskelimmekin tuon tuttuni kanssa, että mitäs me terveet ihmiset täällä oikein tehdään? Nyt ei sitten tarvitse sinnekään Maksapolille mennä kuin vuoden päästä, ellei tule jotain ongelmia. Tosin sisätautipolilta odotellaan sitä kutsua.