Taava opetti meille muutaman tunnin ajan helmikorujen tekoa. Alkuunsa ei näyttänyt menevän millään päähän ja sitten kun pääsi jyvälle, niin se menikin jo rutiinilla. Auta armias, kun yritin samaa perjantai-illalla kotsalla, niin ei sitten millään tullut mieleen, miten piti aloittaa työ. Onneksi minulla on käsitöihin ja askarteluun hurahtanut sisar, jolta voi tarvittaessa kysyä  neuvoa. Niinpä hän opasti kirjan mukaan miten ensimmäinen kukka tehtiin...just ja joo, niinhän se taisikin sitten mennä. Siitä sitten muistui mieleeni se loppu työkin. Sain tänään tehtyä valmiiksi eilen illalla aloittamani turkoosit helmet. Pinkit aloitin Taavan opissa, mutta niissä on kaksi virhettä, joten luulempa, että pistän ne purkuun. Siitä piti tulla rannekoru ja turkoosista tein helmet. Aloitin iltasella myös siniset helmet. Olisin mielelläni kokeillut spiraalihelmiäkin, mutta olen vain pari pistoa tehnyt Taavan työhön, joten se ei ole oikein muistissani. Pitäisi olla hieman mustaa valkoisella, jotta muistaisi paremmin.



Taustalla takana on siis se eka yritys, jossa työ on kääntynyt parissa kohtaa väärin päin ja näkyy mutkana korussa. Turkoosit on hieman kulmikkaammista siemenhelmistä tehty ja kukkien keskellä on aina yksi valkoinen helmi. Siniset ovat tänäiltana alittamani uusi työ.Kaikkein toivottominta tässä työssä on langan pujottaminen neulan silmään. Neula kun on niin mitättömän pieni ja vanhalla niin huono näkö. Toivoa vain saattaa, että ei enää tule niin montaa virhettä, että koko ajan joutuisi pujottamaan lankaa uudelleen neulan silmään. Tein turkooseihin helmiin helmilenkkikiinnityksen. Tosin taisin soveltaa sitä itse, kun en ehtinyt saada sellaiseen vielä oppia.



Tässä hieman lähikuvaa helmistä. Toivottavasti ei ole liian harvassa...jää muuten rumia lankajälkiä. Nyt vaan ostelemaan siemenhelmiä ja helmilankaa. Kirppikseltä katselen edullisia helmiä ja jos saan muutamalla kymmenellä sentillä, niin purkaan ne ja käytän helmet uudelleen.