Arkisto
2012
2011
2010
2009
2008
2007
2006
Kategoriat
25.01.2007 - 15:22
Valokuvatorstain 32. haasteen aihe on ponnistus:
Valitsin tänään tämän aihekuvan, koska se tuntui sopivan juuri tuohon ponnistukseen. Elämä vaatii ponnistuksia eteenpäin. Pitää vain jaksaa.
Aamupäivän laskujenmaksu vaati taas ponnistusta. Mitenkä pienituloisen puolison ja eläkeläisen monisairaan rahat riittävät taas kokonaisen kuukauden eteenpäin. Ainaista sumplimista: mitä maksaa ja jättäisikö jotain maksamatta. Toki niinkään ei voi tehdä, joten sitten pitää säästää aina jossain muussa, kuten elintasossa ja yleensä se tarkoittaa jokapäiväistä ruokaa.
Ponnistusta myös tällä kertaa vaati laskujenmaksussa senkin asian huomioiminen, että laivamatka Tukholmaan on maksettu viikonpäähän tapahtuvalle risteilylle lastenlasten kanssa ja siellä tarvitaan myös rahaa. Täytyy ponnistella viikko eteenpäin törsäämättä turhuuksiin. Mitenköhän sekin onnistuu. Elämässä onnistaa, kunhan jaksaa ponnistaa...
Kelalata tulleen tiedotteen mukaan kansaneläkkeeseen oli tullut indeksikorotus. Laskin mitä se käytännössä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että saan 1, 82 euroa kk:ssa enemmän käteen kuin viime vuoden lopulla. Saan käydä yhden kerran esim. assan vessassa sillä rahalla tai kahvikupposen kaupungilla käydessäni. Parannusta sekin.
Tuntuu nurinkuriselta, että mies ponnistaa työssä koko kuukauden ja laskujen jälkeen rahat ovat loppu. Taas todettakoon: Elämä on....
Valitsin tänään tämän aihekuvan, koska se tuntui sopivan juuri tuohon ponnistukseen. Elämä vaatii ponnistuksia eteenpäin. Pitää vain jaksaa.
Aamupäivän laskujenmaksu vaati taas ponnistusta. Mitenkä pienituloisen puolison ja eläkeläisen monisairaan rahat riittävät taas kokonaisen kuukauden eteenpäin. Ainaista sumplimista: mitä maksaa ja jättäisikö jotain maksamatta. Toki niinkään ei voi tehdä, joten sitten pitää säästää aina jossain muussa, kuten elintasossa ja yleensä se tarkoittaa jokapäiväistä ruokaa.
Ponnistusta myös tällä kertaa vaati laskujenmaksussa senkin asian huomioiminen, että laivamatka Tukholmaan on maksettu viikonpäähän tapahtuvalle risteilylle lastenlasten kanssa ja siellä tarvitaan myös rahaa. Täytyy ponnistella viikko eteenpäin törsäämättä turhuuksiin. Mitenköhän sekin onnistuu. Elämässä onnistaa, kunhan jaksaa ponnistaa...
Kelalata tulleen tiedotteen mukaan kansaneläkkeeseen oli tullut indeksikorotus. Laskin mitä se käytännössä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että saan 1, 82 euroa kk:ssa enemmän käteen kuin viime vuoden lopulla. Saan käydä yhden kerran esim. assan vessassa sillä rahalla tai kahvikupposen kaupungilla käydessäni. Parannusta sekin.
Tuntuu nurinkuriselta, että mies ponnistaa työssä koko kuukauden ja laskujen jälkeen rahat ovat loppu. Taas todettakoon: Elämä on....
|
|
Marko F: Tosiaankin...tuntuu kuin tuo ponnistelu jatkuisi, kun odottaa kommentoinnin onnistumista. Kaikki tuntuu niin takkuilevan taas ja hitaalta, mutta eiköhän tämä tästä. :)
Totta on, että ellei pitäisi ponnistella niin tuntuisivatko saavutukset miltään? Tietysti on kivaa, jos on rahaa niin ettei joka senttiä tarvitse venyttää. Mutta (näin omakohtaisesta kokemuksesta :) ellei matkaan tai johonkin säästäisi, niin tuskin reissun ilokaan olisi niin suuri?
Hyvä ajatus sulla tuohon Valokuvatorstaihin.
Toisilla ponniselua on jokapäiväinen leivän saanti ja työpaikan hakeminen. Tosiaankin elämän ponnistelut auttavat arvostamaan monia asioita elämässä. Aina on selvitty kiperistäkin tilanteista.
Kaisa: Tervetuloa taas maisemiin. Säätöt siis tuli tuhlattua, mutta jäi kauniita muistoja lomailusta. :)
Käpsä: Tuhlaamista ei aina voi välttää, mutta sitten vaan täytyy olla muutama päivä vilkuilematta mielitekojen perään. "Tili tuli, tili meni mutta minkäs teet?..." Hyvä kun sentään elää kädestä suuhun. :))