Eilen illalla tuli tv:n neloskanavalta illalla dokumentti Philadelphialaisesta pikkuisesta 6 vuotiaasta Akirasta, joka jäi ikävin seurauksin auton alle. Hänellä todettiin aivokuolema, joten elimistö toimi vain hengityskoneen avulla keinotekoisesti...aivoissa ei ollut enää mitään toimintaa. Samaan aikaan Belinda odotti uutta sydäntä. Hän oli sairastanut lapsesta asti sydänsairautta ja sydän oli niin huonossa kunnossa, että tahdistimen avulla pysyi hengissä, mutta edessä olisi mahdollisesti äkkikuolema ilman siirtoelintä. USA:ssa yli 50 ihmistä saa joka päivä elinsiirron...aikamoinen määrä. Philadelphiassa n. 4000 ihmistä odottaa uutta elintä ja vain osa ehtii saamaan siirtoelimen, joten moni menehtyy sitä odottaessaan siirtoelimen puutteeseen. Kaikille ei siis riitä elintä, vaan jokainen elinsiirre on arvokas.

Belinda odottaa sydäntä. Akiran äiti päätti luovuttaa tytön elimet. Surevan oli tehtävä päätös, joka voisi pelastaa tuntemattomia. Soveltuuko sydän ja muut elimet, niitä tarvitseville? Tyttö pidetään hengityskoneessa, vain se pitää elimet kunnossa. Transplantaatiokeskuksessa arvioidaan, kuka sairain tarvitsee eniten elintä ja kenelle se parhaiten soveltuu.

Kiinnitin itse huomioni dokumentissa siihen, että Amerikassa isä- tai äitipuolikin saattoi luovuttaa munuaisensa lapsipuolelleen, jos vain veriryhmä ja kudostyypitys täsmäsivät. Suomessa kelpaa omaisluovuttajaksi vain verisukulainen ja yleensä se on jompi kumpi vanhemmista tai joku sisaruksista. Vieraalta luovutettavassa elimessä ratkaisee munuaissiirteen osalta kudostyypitys ja veriryhmä, maksansiirrossa taas kudostyypityksellä ei ole niin väliä, mutta koko ja veriryhmä ovat tärkeitä. Oli jotenkin kauheata ajatella, että amerikassa esimerkiksi ei siirtoelimiä riitä läheskään kaikille, joten niin moni ei saa uuden elämän mahdollisuutta. Toiminta näytti olevan muutoin aika samankaltaista, kuin meillä Suomessa. Suomessa tehtiin viimevuonna 52 maksansiirtoa, joka on keskimääräisesti 1siirto per viikko.
Katselin taas silmä tarkkana tätä dokumenttia, sillä kaikki tällaiset ohjelmat ovat kiinnostavia kun itse on kokenut samoja asioita. Tuntee sen tuskan ja pelon, jota asiaan liittyy ja siihen, että selviääkö hengissä ja ehtiikö saamaan uutta elintä. Onneksi Belinda selviytyi sydänsiirrosta ja muutkin dokumentin henkilöt saivat uuden elämän.

KANSALAISTALKOOT

Aamuvarhaisella tuli tv1:ltä Kansalaistalkoot, jossa oli Munuais- ja Maksaliiton vertaistukijoiden Sirpan ja Maijan haastattelu, sekä toiminnan johtajan haastattelu "Et ole yksin"-projektista. Projekti aloitettiin viime syksynä, jolla haetaan järjestöön myös maksasairaita jäseniä ja mietitään miten heitä voitaisiin auttaa. Ensi viikolla on 23. 1. 2007 Maksatilaisuus Paslilan kirjaston auditoriossa, joka on kohdennettu juuri niille maksasairaille, jotka tarvitsevat tietoa maksasairauksista ja niiden hoitomuodoista. Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Kannattaa tulla, jos asia koskee tai koskettaa sinua tai läheistäsi tai haluat tietoa terveydenhoitonäkökulmasta. Tilaisuus alkaa klo 17:00 ja paikan päällä on gastroenterologian ylilääkäri luennoimassa ja lisäksi kuullaan potilaspuheenvuoro, maksansiirron saaneen kertomana. Osoite on Kellosilta 9 ja paikkana siis Itä-Pasila, Pasilan kirjaston auditorio. Tilaisuus kestää pari tuntia.

Aamu tv1:n videopätkän voit käydä kuuntelemassa  ja katsomassa täältä.



Virallinen kutsu "Maksako vaivaa?"- luentoon oli eilisessä Helsingin Sanomissa ja löytyy myös täältä.