Tarinamaanatain 11. aihe. Tämä tuli hieman jälkjunassa, kun ei oikein ajatus kulkenut, mutta sitten muistui tämä rippijuhla mieleeni:

Elettiin vuotta 1994 ja kuopukseni oli rippikoululeirillä Lapissa. Elokuisena sunnuntaina koitti konfirmaatiojuhla ja äiti oli sairaalaassa yrittämässä toipua toisesta maksansiirtoleikkauksesta. Leikkauksesta oli kulunut yli kaksi kuukautta ja elämä ei näyttänyt korjaantuvan uomiinsa vaan maksan valtimot olivat tukkeutuneet leikkausen aikana ja edessä oli siirrännäisen meneminen kuolioon. Äiti oli sairaalassa tiputuksessa, jotta saataisiin maksan toiminta normalisoitumaan ja uutta siirtoa siirrettyä hieman myöhempään, jotta äidin kunto olisi hieman parempi ennen uutta leikkausta.

Juhlat piti järjestää ja kuopukselle piti saada rippijuhlaan tummat housut ja juhlava paita. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä iltalomille etsimään kauppakeskuksen myymälästä sopivia juhlavaatteita. Löytyihän sitä lopulta vaatteet, mutta äidinkin teki hetki mieli seisahtaa ja katsella kirja-alennusmyynnin antia ennen kuin oli lähdettävä takaisin sairaalaan. Äidille oli annettu tietty aika, jolloin iltaloma loppuua ja on tiputuksen aika. Tosin seuralaiset hoputtivat kauppakeskuksessa äitiä tulemaan nopeammin, jotta joutaisivat kotiin ja omiin touhuihinsa. Silloin äidistä tuntui, että hän on saanut iltalomaa ja lusimassa ja pitää tulla määrättyyn aikaan takaisin.
Lomaa herui sitten taas juhlapäiväksi. Tosin oli tehtävä sairaalasta käsin paljon järjestelyitä. Onneksi ihana naapurin Arja oli luvannut tuoda kupit ja asetit työpaikaltaan lainaksi ja oli luvannut toimia päivän emäntänä. Sukulaiset olivat myös lupautuneet leipomaan kakut ja muut leivonnaiset ja laittamaan kodin juhlakuntoon.
Äitee saapui sitten aamuvarhaisella sairaalasta kotiin, josta suunnattiiin kirkkoon. Äidillä oli tippaneula korkattuna käsivarressa ja illalla oli palattava tiettyyn aikaan saamaan päivittäinen antibiottitujaus suoneen. Päivä meni kuitenkin rattoisasti. Äiti sai iloita lapsensa rippijuhlista ja nautti vieraista ja isosten vierailusta papin kanssa kotosalla. Naapurin Arja otti vieraat kätellen vastaan ja toivotti heidät tervetulleiksi. Äiti oli ikään kuin vieras muiden joukossa, tekemättä mitään emännän töitä. Juhlat päättyivät ajallaan ja äiti kyydittiin takaisin sairaalaan ja näin jatkui taas laitoselämä siihen asti, kunnes marraskuusa pääsi kotiin käyden joka päivä sairaalassa parin kuuakuden ajan ottamassa tuon tujauksen lääkettä. Muistui tuossa mieleen myös esikoisen rippijuhla, jolloin äiti oli kuoleman sairas ja kuin varjo omassa ruumiissaan. Mitäköhän lapsille jäi muistoksi ja mieleen näistä juhlistaan?