Olen tässä edeltäneen tunnin ajan yrittänyt kertoa ja teille kässäkerhomme tämän päivän vaiheista ja muutakin siltä reissulta. Olisinhan toki voinut kertoakin, mutta mikä tässä raivostuttavinta on se, ettei kuvien lataaminen kuvagalleriaan omasta tiedostosta onnistu. Vuodatus on ollut viime aikoinan ilmiömäisen hidas monessa suhteessa. Tuskastuttavalta tuntuu ladata kuvaa kymmeniä kertoja ja odottaa aina viitisen minuuttaia ja sitten tulee ilmoitus, että kuvan siirto ei onnistunut, yirtä myöhemmin uudestaan.
Olin jo kirjoittanut pitkän litanian tämän päivän tohelluksista, kun nekin sitten sattumoisin häipyivät superhyperavaruuteen tuossa yrityksessäni, joten turhaa tätä on enää tänä päivänä jatkaa, vaan odotellaan jos huomenna olisi uusi ja parempi päivä tämän asian suhteen.

Tänään on ollut muutenkin vähän sellainen höhelö päivä. Ensinnäkin aamusella ajattelin kokeilla verenpaineen mittaamista pitkään aikaan, vaikka syytä olisi ollut mitata sitä jo paljon aiemminkin. Ällistyin mittarin osoittaessa n.80/60 eli olenkos vielä hengissä, kun verenpaine on pudonnut noin alalukemiin. Tuntuu kyllä siltä, että se olisi ollut alhainen jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut mieleeni edes mitata sitä. Kun on noita kremppoja enemmän ja vähemmän, niin ei aina tiedä mikä vaiva johtuu mistäkin. Olo on ollut viimeaikoina vähän niin kuin osuuskaupan hevosella eli aika vetämätön ja liikenteessä ollessani olen joutunut välillä levähtämään sopivan istuin paikan tullen. Tosin liikkeissä harvemmin on niitä taukopaikkoja ja välillä istahtaa sitten mihin sattuu tai kumartuu odottamaan, että olotila kohentuisi. Nyt taidan ymmärtää, että monet noista vaivoista johtuisivatkin tuosta verenpaineestani. Soitin keskussairaalaan, jossa hoitaja lupasi, että lääkäri soittaisi tämän päivän aikana. Ei kuulunut soittoa...jospa soittaa huomenna tai sitten ei. Ei oikein uskalla mennä itse muuttelemaan verenpainelääkitystään, jota tällä hetkellä on kolmea lääkettä. Keväästä lähtien lääkärit paasasivat, että mulla on liian korkea verenpaine ja lääkitystä mitää muuttaa. Kesäloman jälkeen sitten sain uuden verenpainelääkkeen tilalle ja se aiheutti ikävää virkayskää päivin ja öin. Marraskuussa se vaihdettiin toiseen lääkkeeseen, joka aiheutti kurkun karheutta. Kurkku oli viikkoja kuin raastinrauta, mutta pikkuhiljaa elimistö kai siihen tottui. Tosin verenpaine reagoi siihen aika voimaakkaasti, kun on noin alhainen. Tosin luulen, että minulla on ns. lääkäriverenpainetta. Verenpaine nousee, kun menen lääkäriin ja he määräävät lisää lääkettä, vaikka se ei olisikaan tarpeen. jos oikeasti verenpaineeni on kutakuinkin normaalilla tasolla kotioloissa. Lääkäri epäili, että mittarini näyttäisi väärin ja se pitäisi kalibroida. Tosin sen paineen kyllä tunteen olossaan. Jos on liian kokea paine, niin silloin voi tulla kova päänsärky ja taas jos se on alhainen, niin kurkkua kuristaa ja tulee aika vetämätön olo ja se näyttää vaikuttavan koko kehoon. Katsotaan mitä tämän asian kanssa on tulossa ja pitänee mitata päivittäin monta kertaa se paine.

Tuosta kässäkerhosta kerron huomenna, jos onnistuisi paremmin.

Parhaimmat palat voit kuitenkin käydä lukasemassa ja katosmassa Marsun kirjoittamana ja kuvaamana kässäkerhomme blogista.