Eilen oli pari lastenlasta yökylässä mummilassa. Aamusella kävin pyykkituvassa ja sitten kotiin. Tein lapsille ruokaa ja lähdin kaupunkiin maksakerhoa vetämään. Maksakerho on toiminut yhdistyksessä jo toistakymmentä vuotta ja se on paikka jossa samaa kokeneet voivat ja saavat puhua omasta sairaudestaan, mutta myös muustakin. Kokoonnumme hyvin vapaamuotoisesti ja porukassa on kiva vaihtaa ajatuksia ja tavata muutenkin heitä. Joukkoon mahtuu niin maksansiirron saaneita kuin maksasairaitakin läheisineen. Näin joulun jälkeen, ennen loppiaista mietin että onkohan tulijoita. Oli meitä paikan päällä tällä kertaa kuusi henkilöä, yleensä on ollut yli kymmenen. Yhdistys oli varannut Talista pari keilavuoron parille radalle torstai-illoiksi, joten lähdin heti kerhon jälkeen sinne tutustumaan. Mies sekä tytöt hakivat minut kaupungista ja suuntasiimme matkamme kohti Talia. Vuokrasimme kaikille neljälle kengät ja siitä sitten kokeilemaan uusia harrastuksia. Olen joskus kokeillut keilaamista kuntoutuksessa ollessani, mutta siitäkin on aikaa varmaan 15 vuotta. Alkuunssa heitot olivat vähän hakusessa, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi jopa hieman onnistaakin. Tästä voisi saada vaikka yhteisen harrastuksen torstai-illoiksi. Katsotaan nyt jatkossa miten jaksan.



Hieman jännitti tämä heittäminen ja askeleihin ei oikein osannut paneutua, kun piti yrittää keskittäytyä tuohon keilapalloon, ettei se vie mennessään.



Joskus jopa onnisti ja joskus ei sitten sinne päinkään.



Oli alkuunsa vaikeaa löytää sopivaa keilapalloa, sillä kaikki tuntuivat liian painavilta meikäläiselle. Sitten kuitenkin löydetiin tyttöjen kanssa pari sopivan kevyttä keilapalloa, joita minäkin jaksoin nostaa.
Meillä kaikilla oli oikein hauskaa ja katsoataan miehen kanssa jos vaikka ensiviikon torstaina lähdettäisiin uudelleen.
Keila-illlan päätteeksi poikkesimme Hessburgerin kautta ja ostimme pientä murkinaa, nauttien niistä kotosalla.