Tänään sain taas kasapäin joulukortteja. Osa oli itsetehtyjä ja osa kaupan antimista. Uskokaa tai älkää, mutta olen sen verran höppänä, että olen säästänyt jokaikisen postikortin ja kirjeen, jonka olen saanut avioliittomme aikana. Yläkaapissa on laatikko, johon kerään aina saamani kortit. Onpa lapsilla sitten jotain tuskailtavaa, kun minusta aika jättää. Josus pitäisi tuo laatikko ottaa alas ja tutkia mitä kaikkea on yli 30 vuoden aikana tullut kerättyä. Osa lähettäjistäkin on jo muuttanut manan maille.

Tänään sain kortin ystävältäni Tupulta, joka on vaikeasti vammautunut rattijuopon ansiosta. Hän tokkopa on itse pystynyt näitä ihanuuksia tekemään, mutta lämminsydämisenä ihmisenä muistaa minua joka joulu milloin milläkin kivalla. Muistan jokunen joulu sitten, kun hän oli kasannut kirjan minulle, johon oli laittanut muistelmia itsestään ja perheestään ja pyysi minun jatkamaan sitä sitten omalla tavallani. Tosin en ole siihen mitään lisännyt. Se joululahja tuntui kaikkein arvokkaammalta, sillä tiesin miten paljon tuskaa ja kipua sen kokoamiseen on jouduttu käyttämään, mutta sinnikkyydellään Tupu sen minulle kasasi. Toivon virtuaalisesti hänelle voimia jaksaa vielä eteenpäin ja kaikki muu on korkeimman hallussa ja paljon onnea elämään.



Tupu lähetti ihanassa hopeapintaisessa kuoressa minulle kaksi kaunista kirjekuorta, joista toinen oli hopean värinen ja toinen kullan värinen. Niissä oli kauniisti kimalleliimalla koristeltu läppä ja liimaamiseen on käytetty kaksipuolista teippiä, jossa on siis toinen teippi vielä tallella. Pari enkelikorttia oli myös mukana, sillä meitä yhdistää enkelit. Viime tapaamisella sain Tupulta lahjaksi hienon ison puisen enkelin, jonka hänen isosetänsä oli tehnyt.