Elämä on elämää

Valokuvatorstain 28. haasteaihe on: (sanaton ) Tarina

Minun sanaton tarina:
(Kuvat hieman heikkolaatuisia, kun en paremmin osannut niitä suurentaa kännykkäkuvista).

Loppu hyvin...kaikki hyvin. :)

Kategoria: Valokuvatorstai 16 kommenttia Kommentoi

hpy kirjoitti 07.12.2006 - 15:01

Kuvien laatu nayttaa silta etta ne olisi otettu vapisevalla kadella. Ja viimeinen on sitten kun kaikki on ohi ja hyvin menee.

Tarjuska kirjoitti 07.12.2006 - 15:16

Hpy: Kiitos kommentista ja tosiaan aika vapisevana tossa vaiheessa sairaalan käytäviä liikkuu osastolle ja kaikki kun on hyvin...niin on jo elämäkin on selvempää.

famu kirjoitti 07.12.2006 - 15:58

Kuvat puhuvat enemmän kuin sanat.Niitä katsellessani ajattelen kuinka paljon kyyneliä ja hymyä,tuskaa ja iloa,toivottomuutta ja toivoa nuo seinät kätkevät sisälleen.Ja varmasti henkilökohtaisia hyvin monenlaisia muistoja nimenomaan Sinulla.Minulla muistot ovat enimmältä osaltaan hoitajan näkökulmasta koettuja.Hyvin koskettavia ja vahvasti läpielettyjä nekin.

Miia kirjoitti 07.12.2006 - 17:03

Tutunnäköistä :) Minulla ainakin syntyi päässä tarina noista kuvista.Itseasiassa useampikin tarina..

mea kirjoitti 07.12.2006 - 17:52

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kati kirjoitti 07.12.2006 - 17:58

Hei Tarjuska! Näkyykö blogini sinulle nyt uudella pohjalla paremmin? Minulla on ollut blogini näkymisen kanssa hieman ongelmia.

Leena kirjoitti 07.12.2006 - 19:07

Samanlaisia tarinoita olen kokenut. Kerran samassa talossakin. :D

Jaana kirjoitti 07.12.2006 - 20:40

Koskettava tarina

Ninni kirjoitti 07.12.2006 - 22:39

Herkkä ja koskettava tarina, jota kännykkäkuvien heikko laatu jotenkin tukee. Sekä lopussa oleva parempilaatuinen kuva kun kaikki taas paremmin.

Kirsi kirjoitti 07.12.2006 - 23:51

Vanha Kirra on kaunis talo, ei voi mitään, Tarjuska. Ehkä siellä on parantava ilmapiirikin. Noilla seinillä on paljon tarinoita kerrottavanaan.
Itsekin joskus seurasin sydän vapisten kamppailuasi elämästä ja kuolemasta, Tarjuska.

ullamariella kirjoitti 08.12.2006 - 12:55

Hienoa että elämä voitti!

Liisa kirjoitti 08.12.2006 - 13:00

Ninnin kanssa samaa mieltä.

Tarjuska itse kirjoitti 09.12.2006 - 00:05

Famu: Paljon on tarinoita tämän sairaalan ja eritoten tämän osaston seinien sisältä, kyyneleitä ja iloakin. Minullakin paljon tarinoita ja muistoja täältä. Joukossa surullisia ja myös hauskojakin tarinoita sekä maan parhainta osaamista.
Miia: Meillä jokaisella tuolla osastolla on paljon surua ja iloistakin tarinaa muistoissa. Se on kuin toinen koti, jonne menen ilolla käymään kerran vuodessa.
Mea: Lopussa Kiitos seisoo...
Leena: Talossa on paljon maan parhainta ammattitaitoa.
Jaana: Elämä on elämää
Ninni ja Liisa: Näin minäkin sen tarinan koen.
Kirsi: Vanha Kirra on Helsingin viihtyisämpiä sairaaloita, jossa potilas ei ole pelkkä sairasvakutusnumero, vaan ihminen, jolla on nimi ja lääkärit hänet tunnistavat.
Ullamariellea: Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa...

Kiitos kommenteistanne!

Nelmi kirjoitti 09.12.2006 - 00:39

Yökyöpelinä tässä katselen kuvia. Tuohon mitä famu on kirjoittanut, en voi mitään lisätä tai ottaa pois, niin ovvat ajatukset samat.
Särkyisiä ollaan täälläkin, liekö ilmat ja askartelut syynä? Jotenkin ihmettelen sitä reumalääkärin virhearviointia-sanontaa???
Kivuttomia hetkiä sinulle ja kiitos paketistasi, tykkäsin kovasti.

Elina kirjoitti 11.01.2010 - 00:10

Katselin tietoja maksansiirroista ja törmäsin blokiisi.. miten olet voinnut siirron jälkeen?

Tarjuska ite kirjoitti 11.01.2010 - 08:56

Elina: Kiva kun löysit tietoa täältä. Minulla on kohta 19 vuotta ensimmäisestä maksansiirrostani ja niitä kun on jouduttu aikoinaan tekemään kolmasti, niin viimeisestäkin tulee kuluneeksi 15 vuotta. Se on pitkä aika jatkoajalla. Vaikka aluksi oli paljon ongelmia, niin elämäni on ollut paljon laadukkaampaa siirtojen jälkeen ja nyt vuosiin ei ole ollut maksan kanssa mitään ongelmaa. Lääkitys hieman tietenkin aiheuttaa elimistössä jotain pientä kremppaa, mutta vointini on tätä nykyään melko normaalia. Olen jaksanut harrastaa liikuntaa ja se on tuonut uutta potkua elämääni. Jos haluat kirjoitella, niin jätä sähköpostiosoitteesi kommenttiisi, niin voin ottaa yhteyttä. Jaksamisiin sinulle!♥

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: