Elämä on elämää

Tarinamaanantain 7. aihe:

Ystäväni Helena (nimi muutettu) oli sairaalassa. Vaikean leikkauksen jälkeen oli vuosien saatossa ilmennyt ongelmia ja jouduttiin asettamaan sappitiehyeisiin sellaisia suntteja eli putkia, jotka pitivät sappitiehyet avoinna. Toimenpide oli suoritettu, Helena lepäili osastolla vuoteessaan. Aikojen päästä alkoi harmittaa nenässä pidettävät happiviikset ja hän toivoi niitä otettavan pois. Happiviiksien kauttahan kulki hengitettävää ilmaa pullosta, kun omat keuhkot eivät välttämättä olisi jaksaneet toimia niin hyvin.

Hoitaja kuitenkin selitteli kuinka tärkeää on pitää noita viiksiä vielä ja ei antanut lupaa poistaa niitä. Jonkun ajan päästä kun hoitaja poistui huoneesta, niin huonetoveri suuntasi katseensa avoinna olevaan ikkunaan. Arvatkaapas mitä....Happiviiksien letkun pää roikkui ikkunasta ulos. Mitenkä se oli sinne joutunut? Liekö viikset laittanut hoitaja samanaikaisesti avannut ikkunaa ja kädestään jättänyt letkun pään ikkunan ulkopuolelle. Todellakin raitista ilmaa. Sitä tuli suoraan siis ulkoa letkun kautta nenään. Kyllä tytöillä riitti naurussa pitelemistä. Tätä juttua olemme monesti nauraneet jälkikäteen.

Kategoria: Tarinamaanatai 10 kommenttia Kommentoi

Tarjuska itse kirjoitti 21.11.2006 - 12:53

Testaan, että onnistuuko kommentoiminen, kun Kirsi ei päässyt jättämään kommenttiaan.

Kirsi kirjoitti 21.11.2006 - 13:13

Oma muistoni ilmasta:
Olin Laakson sairaalassa opiskeluaikana ollessani. Samassa huoneessa
oli teini-ikäinen tyttö, jolta postettiin ilmaa keuhkopussista.
Lääkärit kävivät ihmettelemässä silloin tällöin, miksi ihmeessä ilmaa
aina vain tuli vastoin kaikkia odotuksia. Osapuilleen kuukauden
kuluttua joku jostain syystä vaihtoi laitteen letkua. Siihen loppui
ilman tulo. Laitteen letkussa oli ollut reikä. Ilma ei siis
tullutkaan keuhkopussista, vaan potilashuoneesta.

Kaisa kirjoitti 21.11.2006 - 23:54

...piti tulla vielä kiittämään tarinasta ja iloitsemaan siitä, että kommentointi toimii. Hassua että ilman blogiakin oppii elämään! ;) Tänä iltana tuli monta käsityötä melkein-valmiiksi, kun olin jo oppinut olemaan ilman Vuodatusta...

Tarjuska kirjoitti 22.11.2006 - 00:05

Kaisa: Opitkos noin nopeasti olemaan ilman Vuodatusta. Mä kävin vähän väliä katsomassa, jos olis kommentteja tullut ja kävin selailemassa muiden blogeja ja kommentoinkin jo niihin. Yrittelin ohjeen mukaan Fifiä jo eilen, mutta virheitä tuli ja en tajunnut miksi, joten purin koko käsityön. Nyt aloitin alusta ja merkkaan joka kerroksen ruksilla ohjeeseen, jotta pysyisin jokseenkin kärryllä. Saas nähdä toimiiko se käytännössä.

Kati kirjoitti 22.11.2006 - 11:45

Kiitos käynnistäsi blogissani, ja tervetuloa uudelleen =)

Kaisa kirjoitti 22.11.2006 - 13:07

Joo, itsekin hämmästyin miten nopeasti (?) tästä oppi eroon! Mutta älä sure, :) olen tukevasti koukussa taas...

Monta joululahjaa valmistui tänään. Nyt kiehuu hellalla lankasoppa, kokeilen kotivärjäystä ylivuotisella mehulla... Haa...

Hallatar kirjoitti 22.11.2006 - 16:27

Voi tämä kirvoitti naurut! =D
Toivottavasti hoitaja palasi laittamaan happiletkun
oikeaan paikkaan...=)

Kangaskasa kirjoitti 22.11.2006 - 19:23

Kaikkea sitä tekevälle sattuu :) Hauska juttu!

Isopeikko kirjoitti 22.11.2006 - 20:45

Tuopa olisi oiva lisä niihin kokoelmiin missä listataan sairaalakommelluksia. Onneksi kävi hyvin.

Liisa kirjoitti 03.12.2006 - 18:42

Hauska virhe! Joskus ei käy näin hyvin. Hauskasti ja ytimekkäästi kirjoitettu.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: