Aamulla päivällä matkasin kohti Kirurgista sairaalaa, jossa ensin minulla oli jalkojenhoitajan vastaanottoaika. Käyn säännöllisesti siellä, sillä syömäni hyljinnänestolääkkeet aiheuttavat minulle ongelmia varpaiden kynsissä. Lähinnä pottuvarpaiden kynnet kasvavat ikävästi sisäänpäin eli kääntyvät kasvaessaan ihon alle ja siten tulehtuvat ellei niitä hoideta ja leikata oikein. Itse niitä on hieman hankala lyhennellä ja varsinkin jos kynnen mutka on päässyt työntymään ihon alle, niin ei sovi itse niitä sieltä kaivella, jotta ei saisi ikäviä tulehduksia. Tämän vastaanoton jälkeen minulla oli viimein aika Reumapolille. Keväästä asti olenkin jo miettinyt reumafaktorin nousua (yli 270). Maaliskuulla pyysin otattamaan tuon kokeen Kirralla ja maksalääkäri ei osannut sitä kommentoida, joten Meilahdessa sitten gastrolääkäriltä sitä kyselin. Toukokuussa otettiin uusintanäyte, joka oli edelleen yli 200. Vielä elokuussa otettiin kontrollinäyte ja edelleen oli yli 200, joten sain lähtetteen Kirran reumapolille. Näin puolenvuoden odottelun jälkeen pääsin poliklinikalle, jossa lääkäri totesi muiden reumavasta-aineiden olevan normaalit. Siis minulla ei voi siten olla reumaa...toki en yhtään uutta diagoosia tosin olisi enää kaivannutkaan. Lääkäri tarkasti nivelet käsistä ja jaloista ja totesi, että kyse on näköjään nivelrikosta. Sain reseptin Glucosaminia, jos haluan ostaa sitä. Sen tarkoitus on parantaa nivelrustoa ja on tarkoitettu lievien tai keskivaikeiden nivelrikkojen hoitoon.
Positiivista Reumapolilla käynnissä oli reumahoitaja. Vastaanoton jälkeen palasin hoitajan huoneeseen. Sanoin, että kävin ekaa kertaa reumapolilla ja todennäköisesti viimeistäkin kertaa. Hoitaja kyseli kuka olen ja mikä potilas. Kuultuani kertomustani hän ensinnäkin kaivoi hyllyltä tietoa nivelrikosta ja kertoi myös mitä laboratoriotulosteen vastaukset tarkoittavat. Lisäksi hän kyseli miten selviän kotiaskareissa, ketä minua auttaa ja niin edelleen. Olin ihmeissäni, sillä millään muulla poliklinikalla ei ole potilasta opastettu näin perusteellisesti ja kyselty jaksamisia. Tämä näyttää olevan sitä ns. ensitietoa. Maksansiirtoleikkauksien jälkeen sain ns. ensitietoa vasta kolmannen leikkaukseni jälkeen. Sitäkin piti vaatia itselleen. Olettivat, että tiedän jo kaiken, kun olen kolme kertaa leikattu. Tosiasia oli, että koska olin pitkiä aikoja sairaalassa, niin olettivat minun kuulleen kotihoito-ohjeet moneen kertaan kun muita potilaita oli kotiutettu ja  heille kerrottu. Oikeasti tiesin vasta kolmannen siirron jälkeen, että lääkeaine pitoisuus on otettava 12 tuntia lääkkeen oton jälkeen, eikä miten sattuu. Kun illalla ottaa lääkkeensä klo 23, niin aamupäivällä laboratorionäytteet pitää ottaa silloin klo 11, eikä klo 8 aikoihin. Tärkeää tietoa kotiutettavalle potilaalle. Sääntöjen mukaanhan sairaaloiden pitäisi järjestää ensitietoa potilailleen.



Tiistaina jälleen kiiruhdan kuntosalilta suoraan pikaisesti toiselle puolen kaupunkia Korvaklinikalle huuliolukukurssille, jota kestää vielä joulukuulle. Viime viikolla ei ollutkaan kurssia ja edellisellä viikolla olin siellä Kuhmoisissa kuulokuntoutuksessa.
Perjantaina sitten on Meilahden gastropoliklinikan vastaanotto eli määräaikaiskontrolli, jossa näkee mitenkä maksa ja munuaiset jaksavat. Toivon mukaan mitään uutta ei ole imennyt. Tämä viikko on näköjään aika vilkasta eli käyntejä eri poliklinikoilla. Hyvähän se on kun terveydestä pidetään huolta. Sitten on kontrolloitu reuma-arvot, sisäelimet sekä varpaat ja kuulo, elikä melkein päästä varpaisiin. Joulukuun alussa sitten Hammasklinikalle hammaskiven poistoon, niin sitten tulee ainakin päästä varpaisiin. Tällaista se elämä on....tuntuu kuin olisi ammatiltaan potilas.