Huomenna aamuvarhaisella ollaan lähdössä Kuhmoisiin Kopolan kurssikeskukseen kuulokuntoutukseen. Joulukuussa tulee kuluneeksi vuosi siitä kun sain tuon kuulokojeen. Oikeastaan olen tottunut kojeen käyttöön ja pidän sitä aamusta iltaan. Laitteessa on kolme eri asentoa, mutta en osaa käyttää niitä muita kuin sitä ensimmäistä. Periaatteessa en tunne mitään eroa sen ykkös ja kakkos asennon välillä. Kolmosasento taas on ns. T-asento, jota käytetään teattereissa, auditoriosissa ja muissa yleisissä paikoissa, joissa on ns. indikaatiosilmukka. Puhujalla pitää olla mikrofoni ja siten kuulee puhujan äänen ja muut äänet eivät kuulu ilman mikrofonia, joten ne eivät sotke sitä kuuluvuutta.
Kuntoutuksessa on hyvä, että myös läheiseni tulee mukaan ja oppii keskustelemaan huonokuuloisen kanssa.Tosin on myös itselle hyvä tavata muita samaa kokeneita ja oppia keskustelemaan muiden huonokuuloisten kanssa itsekin oikein.
Olin aikoinani töissä työpaikassa, jossa naapurihuoneissa melu oli yli 75 desipeliä. Toki se myös on voinut vaikuttaa kuulooni. Tosin oma kuulovikani on tullut lähinnä sukuperimänä eli minulla on Otoskleroosi eli kuuloluut ovat yhteenkasvaneet. Tosin toinen korva leikattiin v. 1995, mutta kuulo on pikkuhiljaa heikentynyt uudelleen. Lisäksi sain sairaalassa ollessani pitkäkestoista antibiottitiputusta eli vankomyciniä, joka teki sisäkorvaani kuulovian. Tätä ei sitten voinutkaan leikkauksella parantaa. Näin vuosien saatossa nämä kaksi kuulovikaa ovat vaikuttaneet siihen, että olen joutunut kuulokojeen käyttäjäksi.
Nykyään yhä useammalla tuttavalla tai naapurilla on kuulolaite. Kauhulla kuuntelen, kun nuoret miehet ajavat autoa ja kaiuttimet huutavat kauhealla bassoäänellä, niin että melu kantautuu auton ulkopuolelle kymmenien metrien päähän. Kuinkakohan he kuulevatkaan mahdollisen hälytysajoneuvon äänen, jos sellainen on takaa tulossa. Vielä yhä nuoremmilla on päivät päästään mp3-soittimia, jota on kuunneltava päivisin eli melua suoraan korvaan. Kauhulla katselin kerran junassa ulkomaalaista äitiä, jolla oli pieni alle 2 vuotias lapsi rattaissa. Äiti kaivoi kassistaan mp3-soittimen, antoi sen tytölle. Luulin lapsen sitä vain pitävän lelunaan, mutta lapsi laittoi laitteen korvaansa ja istui tyytyväisenä rattaissaan. Kyllä kai siitä soittimesta todennäköisesti ääntäkin tuli suoraan pieneen korvaan. Pienestä pitäen jo opetetaan lapsia pilaamaan kuulonsa. Kymmenien vuosien päästä taitaa kuulolaite olla yhtä yleinen kuin silmälasit.

Blogitunnelmissa taas tavataan ensi viikonloppuna. Sillä välin nauttikaa ensi viikosta ja pysykää terveinä.