Koska Torstaiblogeissa on tänään vuorossa 200. haaste, teemme jotain hiukan spesiaalimpaa tällä kertaa!
Aiheena on siis tällä kertaa kuva ja sen kuvausprosessi.
Oma kuvausprosessini sai alkunsa vasta tänään, kun ei ideaa syntynyt heti torstaina. Tänään olimme lastenhoitoreissulla Vantaalla ja minua on aina kiehtonut kuvata iltaruskoa. Nyt oli oiva tilaisuus siihen, kun viidennen kerroksen ikkunan läpi oli loistava mahdollisuus seurata auringonlaskua ja taivaan värejä. Tässä Vantaan Martinlaakson voimalaitos taustalla.
Kuvat on kuvattu Canon Ixus 105 kameralla, automaattikuvauksella, ilman salamaa ja ihan vakioasetuksilla.
Kuvan ottaminen täytyy sijoittaa oikeaan aikaa, jolloin aurinko on laskemassa taivaanrannan taakse. Kuva käsitelty picasalla ,kokeiltu onnea kuvan laadun parantamiseksi ja sen jälkeen vielä hieman terävöitetty ja hieman oikaistu horisonttia.
Hetken myöhempään, jo auringon mentyä piiloon, näytti taivas tämän näköiseltä. Pientä käsittelyä tässäkin picasalla ja kun kuva on otettu ikkunan läpi, niin lasi heijastaa hieman valoa, joka näkyy taivaan sinessä.
Otin kolmannen kuvan iltaa kohti, jolloin taivas on jo tummunut ihan luonnollisesti. Tätä kuvaa ei enää voinut tehostaa Picasalla, mutta pientä terävöintiä kylläkin.
Myöhään illalla oli jo pilkkopimeää ja enää asutusten ja piippujen valot näkyivät yömustalla taivaalla. Tätäkään kuvaa ei ole sitten Picasalla muuta kuin terävöitetty. Kuvat on otettu ihan normaalilla pienellä digikameralla.
Näin eri vuorokaudenajat vaikuttavat kuvan lopputulokseenkin.
|
|
