Elämä on elämää

Perjantaina lähdin ystäväni Maijan kanssa suunnistamaan autolla kohti Kaisankotia, Espooseen. Siellä oli potilasjärjestömme Musilin järjestämä viikonloppukurssi vapaaehtoisille toimijoille. Itse olen mukana vielä monessa vapaaehtoistoiminnassa yhdistyksessäni. Oli tosi antoisa kurssi ja paikka oli hyvin mieleinen, vaikka olikin talvi ja kylmä. Tosin emme juurikaan ehtineet tutustua ympäristöön, mutta silti sain muutamia talvisia kuvia napattua siirtyessämme tilasta toiseen. Tässä teille muutama katseltavaksenne.

Kaisankodin päärakennus

Historiallinen rakennus

Kaunis sisäänkäynti ja leijonapatsaat

Jääpuikkoja ikkunassa

Jääpuikkojen lomasta....

Lumen tekemä "rullaverho"...

Räystäät tippuu....

Ihania huonekaluja, joista tässä yhden penkin selkänojaa.

Tässä jo hieman uudempaa tuotantoa eli majoitustilat ja allasosasto.

Olisipa kiva päästä joskus vaikka kesäaikaan käymään ja kuvailemaan sinne.

Kategoria: Valokuvaus 2 kommenttia Kommentoi

Maija kirjoitti 15.02.2011 - 17:40

Kaisankoti on kyllä ihana paikka.Ollaan oltu siellä kesällä sydänlasten kurssilla.
Näyttää myös talvella kauniilta.

Anitta kirjoitti 19.02.2011 - 20:31

Minäkin olen käynyt tuolla Kaisankodissa. Ihana paikka varsinkin kesällä.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: