Elämä on elämää

Jippii...mä osasin tehdä pääkallopipon sekä lapaset. Huomenissa on synttärikemut ja lahjaksi sopivasti valmistuivat valovillestä ja Pirtalangasta lapaset sekä pipo Seiskaveikasta sekä valovillestä. Yksi kerä valovilleä riitti noihin kaikkiin tekeleisiin. Pirtalankaakin jäi runsaasti vielä sadan gramman kerään. Mietin, että Novitan lehdessä on kiva sydänpipo. Ehkä sen mallin mukaan voisi myös tehdä pääkallopipon, kunhan katsoo miten sydänten tilalle voisi neuloa pääkalloja. Pääkallot näyttävät olevan taas nuorten ja lasten suosiossa. Joulupukin konttiin hyvänä vinkkinä. Eilen olin ennen BB:tä siinä vaiheessa, että lapasesta oli tehty ensimmäinen pääkallorivi. Sitten telkkaria tuijottaessani tuli joutuin tehtyä lapanen kärkeen asti valmiiksi. Toisen lapasen peukalo jäi täksi päiväksi. Kässäkerhossa aloitin sen teon ja nyt iltasella jatkoin siitä ja tässä ne nyt on. Siis jos ajalla tekee tuollaiset, niin ei siinä kovinkaan paljon aikaa mene.

pääkalloja liikkeellä

Edit 1: 5.11.2006, klo 19:11
Pääkallolapasten ohje ja mallipiirrustus löytyvät täältä.

Kategoria: Käsityö 15 kommenttia Kommentoi

Katjuska kirjoitti 22.10.2006 - 23:08

Vautsi, hienot. Mulla on nyt jäänyt neulominen. Eliakselle tarvis tehdä vielä toinen lapanen. Ei oo vaan huvittanut pariin päivään koskea käsitöihin.

Tarjuska itse kirjoitti 22.10.2006 - 23:16

Katjuska: Tosin nää on Katrin innostamana tehty. Ota iisisti, sulla on niin paljon kaikkea muuta ja toi koulukin, joten saanet anteeksi huvittamattomuutesi. :)

Kangaskasa kirjoitti 23.10.2006 - 01:47

Kylläpä tuli hyvännäköinen setti! Olet ahkeroinnut kovasti ja ollut tarkkasilmäinen, kun tuli noin komeaa jälkeä!

Meemu kirjoitti 23.10.2006 - 08:15

Wau! Todella upeat. Ihme juttu, että meillä ei pojista kumpikaan (11v ja melki 14v) ole lainkaan innostunut tuosta Valovillestä. Olis niin kiva heille siitä jotain tehdä, mustan kanssa. Mutta väkisin en viitsi kun sitten jää pitämättä...

Tarjuska itse kirjoitti 23.10.2006 - 08:54

Kangaskasa: Tuosta tarkkasilmäisyydestä sen verran, että mua häiritsee jos työssä näkyy virheitä. Toki jouduin välillä purkamaan, kun huomasin esim. pääkallolla olevan toisen silmän suuremman kuin toisen. Oli aika tarkkaa tehdä kallot ja muut kuviot oikein...vaatiin tarkkuutta ja keskittäytymistä työhön. Parhainta oli kun sai tehdä työtä ylhäisessä yksinäisyydessään.
Meemu: Innostuiskos pojat pääkalloaiheesta, jos tekisit nuo kallot ihan valkoisesta langasta. Itseäni kyllä viehättää tuo valoville, mutta onhan sitä kirkasta väriä vihreätä ja sinertävääkin, joten sitähän voi käyttää mitä haluaa. Tosin voi kai olla ettei nämä ole enää 14v. juttuja?

Helmis kirjoitti 23.10.2006 - 09:36

Onpas komeet!
Käsitöissä yksi upeimmista jutuista on mun mielestäni se, että aina voi oppia itselle uusia asioita.
Ja siitä sitten innostuu kokeilemaan taas jotain uutta. Vau!!

Taava kirjoitti 23.10.2006 - 10:32

Eilen illalla etsin tuon ohjeen ja Riiviö (11v tyttö) meillä kinuaa juuri noita lapasia. Ehkäpä mä saisin ne jossain välissä aikaan, vaikka peukalo mulle tuottaa ongelmia, mä kun olen lähinnä sukan tekijä. Toisin on sitä ennenkin joulun pyhinä opeteltu Mamman kanssa neulomisjuttuja ;-D

Leenukka kirjoitti 23.10.2006 - 12:42

Näyttää kyllä tosi työläältä mallilta. Taitaa olla onni, ettei meillä enää haluta moisia. Ei mun hermoilla väsättäis, vaikka ovatkin tosi upeat valmiina. Kyllä noilla kelpaa kouluun mennä!

katri kirjoitti 23.10.2006 - 14:14

Vautsi! Noi on kyllä nopeat tehdä ku mallineule jää mieleen, on sen verran kertausta :D
Itse kans mietin sitä sydän pipoa jos tekis ne sydämet pääkalloiksi, tiedän jo ketä sellaisen haluisi ja olisi varmasti mieluinen :)
Olen tapellut eilisestä asti sellaisen Jussi-sukan kanssa, verenpaine on varmaan jo taivaissa, kyllä tämä neulominen on sitten "rentouttavaa"... :D

Tarjuska itse kirjoitti 23.10.2006 - 14:18

Helmis: Tämä blogi on loistopaikka opetella jotain uutta. Mä en varmaan tekis mitään, ellen olis perustanut tätä blogiani. Tietenkin tekisin niitä maalauksiani, mutta nämä käsityöt ja muut taidot ovat ihan blogin ansiota.
Taava: Huomasin, että Riiviö oli ihan myyty, kun näki ne. Pian sä Taava ne teet ja toi peukalo on ihan simppeli juttu. Paljon helpompi kuin joku kantapää sukissa.
Leenukka: Mitä sanoo hän, joka väkersi sen pitsineuleponchon? Enemmän hermoja siinä kysyttiin. Loppujen lopuksi nämä olivat helppoja. Kannattaa kokeilla, jos vaan löytyy pukinkonttiin käyttöä jollekin sukulaiselle. Mitäs sanois isännyys tällaisesta pääkallopipasta?

ullamariella kirjoitti 23.10.2006 - 17:49

Ei voi muuta sanoa, kuin että todella hienot ovat!

Tellu kirjoitti 23.10.2006 - 18:14

Niistä tuli tosi komeet!

Tarjuska itse kirjoitti 23.10.2006 - 23:29

Kiitos Ullamariella ja Tellu kommenteista! Sankarikin piti lahjoistaan kovin. :)

Ulla kirjoitti 24.10.2006 - 12:06

Wau! Siis todella taidokkaat luomukset!!!

vampyyri kirjoitti 26.09.2009 - 22:04

Vau, onpas hienot kallolapaset. Olen nähnyt noita monissa blogeissa, mutta missään ei ole ohjetta miten nuo tehdään. Jossakin pääsin sivuille mistä ohjeen olisi saanut, mutta koneenipa ei suostunut ohjetta avaamaan. Nyt harmittaa ihan vietävästi kun haluaisin tuollaiset itselleni tehdä.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: