Elämä on elämää

Joku naapureista otti vuoden alkua vastaan näin riehakkaasti. Olipa älyväläys paukuttaa asuintalon kulmauksessa, jalkakäytävän reinalla kokonainen paketillinen ilotulitteita. Itse menimme vikkelään isokokoisen auton taakse, kun tuo "järjenjättiläinen" varusti lootansa ilmiliekkiin ja jokainen pakkauksessa ollut räjähde lensi tulimerenä taivaan tuuliin ja mihin sitten tuuli sattui niitä viemään. Olimme lähes tulilinjalla. Hieman edempänä oli jonkun järjen riemuvoitto samaan tyyliin ampaistu ilmaan. Alku ei kyllä oikein hyvältä näyttänyt.

Hieman positiivisempi alku viime kesältä:

Tässä viimekesän projektia eli alku pienelle lomarakennuksellemme.

Kategoria: Valokuvatorstai 4 kommenttia Kommentoi

TeeTee kirjoitti 14.01.2011 - 07:58

Tuon vuoksi vuoden alut sujuvat minultakin sisätiloissa joka vuosi. En tahdo jäädä paukkujen alle ja ihmiset säheltävät ilman järjen häivää noiden paukkujensa kanssa.
Kesäprojektinne näyttää senkin edestä mukavalta alulta. Sellainen oli meilläkin viime kesänä ja jatkunee tulevana.

pappilan mummo kirjoitti 14.01.2011 - 14:19

Kesäprojektin alku on kiinnostava. KIva kuulla siitä lisää jatkossa, miten se on sujunut. Tai ehkä sitä onkin jo tuolla blogissa.

Ehlana kirjoitti 14.01.2011 - 14:20

Just - en ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi pitää paukutella raketteja mielinmäärin roskaten samalla.
Kesäprojekti näyttää mielenkiintoiselta...

Tinde kirjoitti 15.01.2011 - 23:11

Ai että ärsyttää nuo paukuttelijat! Ihmiset ja eläimethän siinä tulevat hulluiksi, ja roskaa kaikkialla.

Mutta hyvä vastaus haasteeseen: Uuden vuoden alku.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: