Elämä on elämää

Näin iltatuimaan ajattelin laittaa hieman näytille opettelemani pääkallopipon tekelettä. Ohjeen siis otin Katrin soveltamasta mallista. Vaihdoin tänään sukkapuikot kierrepuikkoihin ja niillä on kyllä huomattavasti nopeampi neuloa, eikä tarvitse varoa koko ajan, että silmukat karkaa puikoilta. Pipo tulee 12 vuotiaalle veljen pojalleni synttärilahjaksi. Alkujaan tein isommilla puikoilla ja pipon ympärysmitta tuli aivan liian isoksi. Sitten purkasin tekeleen ja aloitin alusta puikoilla nro 3, kuten on myös nämä kierrepuikkonikin. Toivotaan, ettei sitten piposta tule liian kireää. Nyt ainakin vaikuttaa passelilta...keskeneräisestä työstä on kuitenkin paha mennä sanomaan mitään.Tässä tähän astista saavutustani.

pääkallopipo vähän vinksallaan kuvausta varten

Alareunaa joudun vielä kääntämään muutaman sentin sisäänpäin työn valmistumisen yhteydessä. Valmista pipoa esittelen sitten paremmin.

Kategoria: Käsityö 18 kommenttia Kommentoi

Tellu kirjoitti 10.10.2006 - 23:54

Kivalta näyttää.

Tarjuska itse kirjoitti 10.10.2006 - 23:59

Kiitos Tellu..jospa sais tämän valmiiksi ja osais tehdä lapaset samaan syssyyn.

Kirsi kirjoitti 11.10.2006 - 00:37

Tyylikkäitä nuo pääkallosi.

Tatsi kirjoitti 11.10.2006 - 08:07

Ai siinä oli noin hieno ja monimutkainen pääkallokuvio. Varmasti on mieleinen, ainakin mun poika tykkäis!

catarina kirjoitti 11.10.2006 - 08:55

mie en ole vielä aloittanutkaan, paljonko sulla on silmukoita puikolla?

hili kirjoitti 11.10.2006 - 09:10

Pipo näyttää erittäin hyvälle...mä sit oikeesti tein sen mokan etten tehny ollenkaa sitä kääntövaraa ja päähän laitettaessa se menee rullalle...mutta tästä viisastuneena teen uuden kääntövaralla=)
Mitä siihen väsymykseen tulee...kyllä vaan väsyttää aivan kauheesti, mutta käsityöt on mulle ainaki sellai mikä pitää hereillä...hetkeksikin jos lasken työn käsistäni ja jään sohvalle makaamaan ni se o taju omilla teillään sen jälkeen, tosin viime viikol taas nukahdin vaikka työ olikin käsissäni...heräsin siihen kun tökkäsin puikolla leukaan..ei kaikkein kivoin tapa herätä=)

ullamariella kirjoitti 11.10.2006 - 09:52

Tosi hieno pipo tulossa! Tuossa on väkertämistä, kun on tuota kuviota noinkin paljon, mutta onhan tässä maailmassa aikaa ;-)

Tarjuska itse kirjoitti 11.10.2006 - 10:31

Kirsi: Kiitos, kiitos...tyyli ei ole omasta päästä vaan ohjeen mukaan....ihanaa vain tuo valovillelanka, kun se on niin kirkkaan väristä ja kallot tulee hyvin esiin.
Tatsi: Linkki pipo-ohjeeseeni taisi olla aiemmassa postauksessa, jossa kerroin tästä. Ehkäpä voisin lisätä sen tähänkin.
Catarina: Aloitus 128 silmukkaa...Mä tein siis puikkokoolla 3, mutta jos isomman haluaa, niin valitse isompi puikkokoko. Kierrepuikot ovat kai näppärämmät. Kolmekymmentäkaksi silmukkaa sukkapuikolla ja koko ajan saa varoa ettei ne lähde pakoon.
Hili: Voit kai neuloa sen käänteen jälkikäteenkin noukkimalla alareunasta silmukat ja neulomalla 8-10 kerrosta sileää. Arvaan että väsyttää. Kiva kun jaksat yrittää...varo ettei puikko pistä silmään, hui.
Ullamariella: Niinhän on ja tarkkana pitää seurata mallikuviota. Tässä on kyllä enemmän noita muita kuvio-osuuksia kuin siinä sun mallissa, mutta halusin yrittää. Aikaahan on....kunhan on valmis runsaan viikon päästä.

Tanja kirjoitti 11.10.2006 - 10:46

Tosi hieno!!! Minä en moista osaa tehdä... =( On ihan Nikon näköinen pipo!!!

Nallu kirjoitti 11.10.2006 - 11:40

Näyttää tulevan tosi kiva pipo, varmasti 12-vuotiaan mieleinen !

Palaga kirjoitti 11.10.2006 - 11:50

Kiitos Tarjuska voimahalista ja runolinkistä!
Tämä tuli tarpeeseen, sillä mieheni soitti ja sanoi joutuvansa uuteen leikkaukseen. Puhdistavat jalasta tukkeutuneen verisuonen.

Tarjuska itse kirjoitti 11.10.2006 - 12:37

Tanja: Minäkin luulin etten osaa ja osasin kuitenkin...kokeilepas niin yllätyt.
Nallu: Poika jo hihkui onnesta, kun kyselin, että haluaisiko lahjaksi jos osaan tehdä? Varmaan on mieleen.
Palaga: Toivottavasti miehesi tilanne on paranemaan päin....nämä jutut vaativat uskoa, toivoa ja rakkautta.

marja kirjoitti 11.10.2006 - 16:37

Hienonon näköistä tulee pääkallo piposta:)Siitä sain ideaa tehdä kahdelle pojale pipot joululahjaksi

katri kirjoitti 11.10.2006 - 20:38

Vautsi! Sehän on ihan sellanen kun pitääkin! Ja eikös ole ihan helppoa?! Itsellä vielä 3 pääkallopipoa ja yhdet pääkallolapaset tekemättä pukinkonttiin, meinaa jo vähän kuvio kyllästyttää :D

Tarjuska itse kirjoitti 12.10.2006 - 00:16

Marja: Tee ihmeessä...pojat on mielissään tällaisista pipoista.
Katri: Helppoa kyllä kun siitä kaavioista katsoo. Tosin haluan tarkentaa, että mitenkäs kavensit myssyn yläosassa. Pitääkö tehdä ylivetokavennuksia vai kaksi yhteen...ei jaksa muistaa oikein näitä juttuja, kun siitä on niin kauan kun on tullut tehtyä tämmöistä?

Outi kirjoitti 12.10.2006 - 11:55

Onpa hurjan hieno. Tuosta olisi isompi pojista ihan otettu, jos synttärilahjaksi saisi. Sitten vaan pitäisi tehdä pienemmällekin. :D

Tarjuska itse kirjoitti 12.10.2006 - 12:00

Heli: Tuosta vaan neulomaan ja ei se niin vaikeata ole. Itse voin olla vielä ylpeä tästäkin tekeleestä, sillä luulin etten osaisi. Osasin kuitenkin. Kun tuon kuvion saa tehtyä, niin sitten sileä jo meneekin nopeaan. Kaksi pipoa hurahtaa puikoilla kyllä aika joutuin.

katri kirjoitti 12.10.2006 - 18:55

Kavennokset voi tehdä ihan kummin vaan, kaksi yhteen on hyvä vaihtoehto.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: