Viikonloppuna suunnistimme taas mökille. Kaivo oli edelleen tyhjä perjantai-illalla. Onneksi olimme laittaneet ison puhtaan vesisaavin, johon rännistä valui suoraan puhdasta sadevettä. Niinpä pääsimme heti saunanlämmityspuuhiin.

Lauantaina satoi sitten taas taivaan täydeltä (ei valiteta) ja kaivossa näytti olevan vain 10 cm vettä. Maa näytti vetävän kaiken kosteuden itseensä. Kaikesta huolimatta käväisimme etsimässä puolukoita, joita saimmekin parisen litraa. Sormet olivat kyllä ihan kohmeessa ja kuuma kahvi teki terää reissun jälkeen. Tosin syksyinen tuuli vaikutti taas siihen, että sähköt menivät vähän väliä poikki. Kahvinkeiton aikanakin sähköt sammuivat ainakin kolme kertaa. Loppujen lopuksi kahvit saatiin juotua. Illalla oli tiedossa naapurikylän syyspäivälliset ja tanssit. Tämä on yksi niitä loppukesän odotetuimpia tapahtumia. Vireä kylätoimikunta on loihtinut ihania herkkuja pitopöytään ja paikallista sahtia on tarjolla. Tosin itse en lukeudu sahdin ystäväksi, mutta näytti sahdista pitäviä silti olevan paikalla. Maha tuli tankattua täyteen. Lisäksi tapansin tansseissa pariskunnan, joka oli hiljattain ostanut mökin paikkakunnalta. Juttelimme niitä näitä illan mittaan ja tultiin niin tutuiksi, että kutsuivat visiteeraamaan joskus mökilleen. Hauskaa tavata näin uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Lisäksi tapasimme muitakin kyläläisiä, joita ei ole vähään aikaan nähty. Illallisen jälkeen tarjolla oli tanssimusiikkia. Tanssiminen on ihanaa....kun vain tulee lähdettyä liikkeelle. Ihan viimeiseen valssiin taas olimme paikan päällä.

Sunnuntaina paistoikin aurinko lämpimästi. Mies lähti naapurin kanssa metsään ja minä jäin sillä väin omenoita noukkimaan pihapiirin omenapuista.  Saaliina tuli ämpärillinen puolukoita ja muutama hirvikärpänen kylkiäisenenä. Miehet olivat keksineet, että partavesi voisi pitää loitolla mokomat ötökät. Toisin kumminkin kävi....ei nämä hirvikärpäset ainakaan viis veisanneet koko partavedestä vaan yhtä innokkaina tonkivat isäntiään, yäk.

syyssatoa...omenoita ja puolukkaa

Välillä jäi aikaa jatkaa taas neuletyötäni eli lupaamianin säärystimiä lapsenlapselle. Toinen tuli valmiiksi ja toisesta sain tehtyä n. neljänneksen. Tuo Tango Fani lanka on kyllä siitä harmistuttavaa neulottavaa, että jos sattumoisin silmukat tippuilevat puikoilta, niin niitä näyttää olevan aika mahdotonta saada kiinni. Viikolla näin tapahtui ja meinasinkin jo luovuttaa ja heittää koko työni nurkkaan. Toivottavasti kaikki silmukat tuli noukittua, ettei purkaannu sitten huomaamatta. Pitäisi varmaan keksiä vanhoja korkkeja puikkojen päihin kuljetuksen ajaksi, ettei kassissa käy silmukkapakoa.

kaksi oikein, kaksi nurin, kaksi oikein...seiskaveikasta ja Tango Fanista

Nyt vaan yritetään saada työ valmiiksi, pikkuhiljaa. Osan langoistani myinkin tyttärelle, joten se iso lankavarastoni on hieman pienentynyt...tosin se voi olla vain hetkellistä, sillä ainahan voi jäädä lankahyllyjen väliin kiinni kaupassakin.

Millään ei kyllä olisi malttanut lähteä mökiltä kotiin. Päivä oli kaunis ja luonto houkutti olemaan ulkona. Tosin sain puhdistettua puolukat, joita olikin sitten yhteensä ehkä jotain 12-13 litraa. Ihanaa oli kuunnella ulkona poismuuttavien kurkien kirkuntaa. Taivaalla näkyi nelisenkymmentä muuutavaa lintua etsimässä aurassa paikkaansa. Kotiinlähdettyämme näimme naapurikylän maalaistalon pellolla kymmentkunta joutsenta laiduntamassa, joten olivat varmaan syömässä siinä ennen matkansa jatkamista. Iltataivas oli taas niin ihanan värinen, joten istuin etupenkillä ja yritin kuvata milloin mistäkin suunnasta liikkuvassa autossa taivaan rantaa. Tosin se ei aina onnistu niin hyvin liikkuvassa kyydissä. Harmittelin vaan, ettei päässyt kuvaamaan laskevaa aurinkoa järven selkää vasten. Oih, siitä voisi saaada kauniin taulun maalattua....kunhan ei vaan sitten "pilaantuisi" taiteilijan käden jäljen kautta.

iltaruskoa (mustaa likaa auton ikkunassa, joten ei kuulu maisemaan)

Siinä sitten olikin tämä viikonloppu. Syksy oli saapunut, lehdet putoilleet puista reilusti ja sadetta tullut niin paljon, että jo sunnuntaina oli kaivossakin metrin verran vettä. Kylmää ja pimeää tulee...ei sille taas voi mitään. Muistellaan sitten niitä kesän hienoja hellepäiviä.