Tämä blogini on jäänyt vähän huonolle huolenpidolle kesän jälkeen ja siitä olen tietenkin tuntenut hieman huonoa omaatuntoa. Tätä blogia on tullut pyöritettyä jo kohta nelisen vuotta ja ei kai ihme, jos joskus tulee vähän sellainen olo, ettei oikein jaksa joka paikkaan revetä. Haksahdin taannoin tuonne Facebookin puolelle ja siellä on tullut viime aikoina roikuttua luvattoman paljon. Pahukset sitten kesivät sellaisen Farmin, jossa voi virtuaalisesti hoitaa maatilaa ja hankkia kaikenmaailman mammonaa ja eläimiä sekä kasvillisutta plantaasilleen. Siihenhän sitten haksahdin, kun poika ihmetteli, etten minä ole sinne vielä tullut ja kohoitti kokeilemaan. Sinnehän se nettimummo sitten jäi kiikkiin ja blogi jäi huonolle hoidolle.

Pääsääntöisesti olen viimeaikoina osallistunut valokuvahaasteisiin, koska tuo valokuvaus on minulle edelleenkin ollut päällimmäisenä harrastuksena. Kamera kulkee aina mukana ja tulee napsittua kuvia milloin mistäkin. Viikottaisia haasteita mihin osallistun ovat valokuvatorstai, numerokuvahaaste sekä värikollaasihaaste. Monesti kuvien etsimisessä menee kovasti aikaa, sillä en ole niitä tallentanut mitenkään numerokuvia ajatellen ja valokuvatorstain kuva-aiheita kun ei tiedä etukäteen ja harvoin saa ihan uunituoretta kuvaa haasteeseen. Värikollaasit ovat ehkä helpompia selailla Picasan kautta ja tehdä samalla mielekkäistä, oikean värisistä kuvista kollaasit.

Taiteilemassa olen käynyt kerran viikossa, kun olen ehtinyt. Nyt viime viikkoina on ollut muita menoja ja vähän päänsärkyäkin, joten olen joutunut missamaan taidekerhokäynnit.  Viikkooni kuuluu myös kuntoilua. Maantaisin käyn edelleen vesijumpassa ja yleensä sen jälkeen menemme maksansiirtoystävieni kanssa kahville johonkin lähitienoon kuppilaan. Tiistaisin on sitten kuntosalin vuoro, jonne menen erään ystäväni kanssa. Siellä on tullut käytyä jo vuosikausia. Kuntosaliliikunta ja vesijumppa kuuluvat Osteoporoosiyhdistyksen järjestämiin liikuntamuotoihin. Sitten olen vielä keskiviikoisin tai torstaisin käynyt mieheni kanssa keilaamassa. Ennen meillä oli potilasyhdistyksen keilaporukka, mutta nyt säästösyistä se peruuntui ja olemme käyneet ihan keskenämme keilaamassa.

Saloninsoluhuivin sain kuitenkin aikaiseksi, kun lupasin tehdä sellaisen työkaverilleni 75-vuotislahjaksi.

Paljon olisi tehtävää, vaan aika ei oikein riitä kaikkeen mitä mieli tekee. Kaapit pursuavat lankoja ja askartelumateriaalia. Joulukortteja pitäisi tehdä, niin kuin myös käsitöitäkin, vaan joku inspis puuttuu. Mistäköhän saisi sen kipinän taas taiottua. 

Välillä pitää myös antaa hetki lapsenlapsille, joita on viisi ja ihan pian tulossa jo kuudes. Odotamme innolla uutta tulokasta. Mitä taas terveyteen tulee, nin tänään olen menossa labraan ja perjantaina on sitten kontrollikäynti keskussairaalassa. Toivotaan, että sillä rintamalla kaikki hyvin. Helmikuussa tulee tällä maksalla uutta elämää kuluneeksi jo 15-vuotta ja ensimmäisestä siirrostakin tulee kuluneeksi siihen samaan aikaan peräti 19-vuotta. Vuosi sitten leikattiin huulesta okasolusyöpä ja arpi on hyvin parantunut, vaan vielä on tunnottomuutta huulessa ja odotan kutsua toimenpiteeseen, jossa polvesta otetaan rasvaa ja siirretään huuleen eli ns. rasvansiirto. Sillä yritetään saada huulen seutua hieman pehmeämmäksi, ettei iho kiristäisi niin kovin. Näin pakkasilmoilla tuntuu vielä kummallisemmalta tuo huulen iho, kun ei oikein ole mitään tuntoa ja kiristääkin ikävästi. Viime viikolla otetiin leuasta uusi koepala, kun siinä on ollut ihorikko jo viime keväästä asti ja hammaslääkärini oli huolissaan siitä. Ottivat siten Töölössä poliklinikalla koepalan, sain tikin pois perjantaina ja ensi perjantaihin odotan lääkärinsoittoa koepalavastauksesta.

Sellaista tällä rintamalla ja yritän pikkuhiljaa panostaa paremmin tähän blogiini. Toivottavasti ymmärrätte. Anteeksi, kun en ole ehtinyt ja jaksanut niin kovin kommentoida blogejanne, mutta yritän siinäkin tehdä parhaani tulevaisuudessa.