Paluumatkalla Hammasklinikalta poikkesin lähistöllä olevaan itsepalvelukirppikseen. Lähinnä katsastelin löytyisikö mitään käsityömateriaalia. Satuinkin löytämään kaksi vaaleanpunaista kerää villaista Maija-lankaa ja yhden sinertävän Maija-lanka kerän. Hintaa niillä oli 1,50 euroa kappale. En tiedä oliko se halpaa vain kallista, siihen nähden että ne oli kirppismyynnissä. Ehkä niistä voi neuloa vaikka sukkia talveksi.

Viikolla olen myös ostanut aiemmin kirppislankoja, kuten kuvassa olevaa sinistä silkkilankaa. Se varmaan sopiikin sitten niihin Salomonin solmuihin, kunhan niitä on aikaa edes opetella uuden kerran tekemään. Se vaan näyttää olevan niin kimuranttia, että aina ei lanttu leikaa eikä polla säteile. Ehkä sen oppii tai sitten ei.

Et varmaan arvaa minkä väristä lankaa mulla on varastossa eniten?

Nyt olisi pari urakkaa edessä. Yksi ylläri ja sitten toinen on valkoinen poncho. Tosin valkoinen Novitan Palmalanka on näköjään kokonaan loppu monesta paikkaa. Lupasin lapsenlapselle, että teen hänen kaverilleen myös samanlaisen ponchon, mutta nyt on vaikeuksia langan suhteen. Tytöt lähtivät ostoksille ja jos löytävät lankaa, niin ostavat itse. Muussa tapauksessa minä sitten ihmettelen mistä sitä saisi. Ehkä Novitaklubillakin on, mutta ei viitsi odotella sitä niin kauan. Nyt näyttää olevan kauppojen lankahyllyllä syksyn uutuusvärejä ja lankoja, niin että vanhat värit ja laadut ovat myyty loppuun. Pitänee tehdä poncho muuten vaikka Malibusta tai Tenneseestä, jos niitä sattuu saamaan. Prismasta olen ostanut sitten yhden kerän valkeaa Malibua sekä rosaa Tenneseetä kaiken varalle. Aiemmin jo ostin ison kasan noit eri pinkkejä lankoja.

vuoden 1997 Novita-neuleet kirpparilta

Löysin kirppikeseltä vuoden 1997 Novita neulelehden. Ostin sen, kun näin siinä erilaisia neulemallin ohjeita. Olisihan se mukavaa oppia erinäköisiä pitsineuleita ym. Loppujen lopuksi noista vanhoista lehdistä voi löytyä vaikka mitä mukavaa vielä vuosien päästä.

isännällekin jotakin

Meidän perheessä ei aika lopu kesken. Isännän keräilynkohteet ovat vanhat vedettävät kellot. Toki joukkoon on mahtunut joitakin patterikellojakin. Etupäässä kirpputoreilla katsellaan vanhempia käsivetoisia kelloja. Tänään sattui eteeni yksi, millaista ei aiemmin vielä ollutkaan. Se oli kiinalainen herätyskello...tällainen lituskamallinen ja käsivetoinen. Seitsemän euroa siitä pulitin. Yleensä emme osta kovin kalliita, eikä niihin ole edes rahaakaan. Monesti sitten sanonkin isännälle, kun hän hoppuilee, että mihinkäs sulla noin kiire kun aikaa on hyllyt täyteen...ei pitäisi ajan loppua. Isäntä on näppärä käsistään ja monesti toimimatonkin kello lähtee käyntiin kun vähän aikaa rassailee. Pikkuhiljaa pitänee miettiä jonnekin lisähyllykköä, jotta saisi komistukset nätisti esille. Tosin oikeaa aikaa käyvää kelloa saa välillä etsiä, sillä eihän kukaan noita kelloja viitsi vetää täyteen vetoon ja siten ne joko seisovat tai käyvät lehmän kellon kanssa kilpaa.