Lomailut ovat tältä erin takana päin ja lähes viikko kaupunkilomaa on jo vietetty kotona. Loman jälkeen pitäisi olla rentoutunut ja pirteä olo, mutta olen tuntenut itseni lopen uupuneeksi. Loma meni jälleen liian nopeasti ohi. Ensimmäisenä lomaviikonloppuna pääsimme juhlimaan miehen veljenpojan ja hänen mielitiettynsä romanttista hääjuhlaa Ouluun asti. Matka oli aika pitkä ja niinpä lähdimme edellisenä iltana ajelemaan jo mökille, jotta saimme lomavarusteet matkasta jätettyä pois ja ehdimme nukkua siellä muutaman tunnin yöunet. Aamuvarhaisella suuntasimme matkamme kohti Oulua. Perille saavuimme puolisen tuntia ennen vihkiseremoniaa, joten aika tarkkaan aikataulumme piti paikkaansa. Häät olivat ihanat ja hääpari häikäisevän kaunis ja juhlat mukavat. Nuoremmat häävieraat taisivat juhlia aamutunneille, me lähdimme jo sopuisaan aikaan kohti majapaikkaamme, jonka sulhasen isä oli meille järjestänyt. Talo täyttyikin aamu tunneilla nuorista juhlioista.

Hääjuhlat pidettiin hienolla, vanhalla pirtillä, jossa oli kauniisti katetut juhlapöydät.

Juhlavieraat pukeutuneina parhaimpiinsa. Tämä reissu oli yksi loman kohokohdista. Kiitos kutsusta hääparille.

Lomamatkan varrella oli vanha antikki- ja kirppisliike Paulatar Ahokylässä, jossa piipahdimme ihailemassa vanhaa antiikkia. Eihän meillä ollut varaa sellaisia antiikkiesineitä ostella, mutta pääsimmehän niitä ihailemaan. Kyllä menomatkallakin tuli mahdolliset kirpparit katsastettua. Täytyy kyllä todeta, että osaavat ne sielläkin viilata linssiin. Ostin sikäläiseltä koulukirppikseltä muutaman lasiesineen ja mökillä sitten huomasin, että rikkonaisiahan ne oli, kun hintalappu oli lätkäisty peittämään halkeamin. Täytyy siis olla tosi tarkka, jos haluaa ostaa ehjää tavaraa.

Muutama päivä kului sitten sukuloinnissa Oulun liepeillä ja tiistai-päivänä suuntasimme matkamme kohti kesämökkiä. Matkalla piti tietenkin käydä tervehtimässä sydänystävääni Maijaa. Kävimme Suolahden hautausmaalla hänen talvella kuolleen miehensä haudalla ja istuimme muutaman tunnin rupattelemassa ja haikailemassa menneitä.

Jokunen lomapäivä kului siinä välissä ja sitten odottikin jokakesäiset Joutopäivät. Me emme jaksaneet ottaa osaa iltarientoihin, vaikka tänä vuonna ne olivat ilmaisia....harvinaista kyllä. Estradilla olisi ollut turkulaisveljekset Matti ja Teppo ja nuorille sitten ihan omaa ohjelmaa. Tangomarkkinat kiinnostivat mökkitelkkarista enemmän tällä kertaa. Markkinatori tuli tietty rymyttyä läpi kuopuksen ja hänen perheensä kanssa. Pikku-ukko oli innoissaan tivolista, joka oli saapunut juhlakentälle. Olihan sitä päästävä kokeilemaan pikkulasten vuoristojunaa ja heti ensimmäisen kierroksen jälkeen tuli parku, kun vauhti loppui. Mummi kävi lunastamassa uuden lipun pikku-ukolle ja taas matka jatkui. No, samanlainen parkuhan siitä tuli, kun taas kyyti loppui. Ensin ihmettelin, että miksi isä ja pikkumies eivät poistuneetkaan junasta, kuten muut. Pikkujäbä näytti keräävän säälipisteitä henkilökunnalta ja sai siten ilmaisen matkan. Sen jälkeen näyttikin jo vauhti riittävän. Pienestä lähtien nuo masiinat näyttävät näköjään kiinnostavan lapsia.

Me aikuiset sen sijaan ihmettelimme ulkolaista makkarakojua, jossa näytti olevat salamia, parmesankinkkua ym. kuivattuja makkaroita tyrkyllä kesäisessä hellesäässä. Ei kyllä meikäläistä olisi houkuttanut yhtään ostamaan tuollaista. Viereisessä kojussa myytiin ranskalaisia leivonnaisia. Näyttivät kyllä aika herkullisen näköisiltä.

Näyttää siltä, että ulkolaiset yrittäjätkin näkyvät nykypäiviänä entistä enemmän kotimaamme tapahtumissa mukana omine tuotteineen.

Joutopäivillä näkyi myös valtaisa määrä motoristeja, sillä keskustan liepeillä oli Jousa Chopper Show. Näytillä oli mitä hienompia prätkiä. Tässä vain osa eteeni sattuneista moottoripyöristä. Ohessa oli maksullinen piha-alue, jossa sitten ne näyttävämmän näköiset menopelit sijaitsivat.

Nuoret kotiutuivat Joutopäiväviikonlopun jälkeen ja me jäimme kaksin vajaaksi viikoksi.

Ennen seuraavien lomalaisten tuloa käväisimme katsomassa talkooteatterin kesäistä komediaesitystä "Amerikan armas". Olipa tosi huvittava teatteriesitys ja paikkakin oli mitä ihanin. Aurinkoinen päivä järven rannalla.

Sitten tulikin oikein esikoinen perheineen mökkeilemään. Oli siinä tohinaa, kun kahdeksan henkilöä ahtautuu n. 40 neliön mökkiin. Onneksi suurin osa viikosta oli lämmintä, sillä aamu-unisten mökkiläisten vuoksi kului muutama tunti ihan pihalla, ennen kuin pääsi aamukahvin keittoon. Tosin muutamana päivänä keitin kahvin saunan terassille ja saimme kaikessa rauhassa nauttia aamutunnelmasta. Kun mökillä on paljon porukkaa ja nälkäisiä suita, niin jää sitten ne suunnitelmalliset mökkihommat tekemättä. Viikko vierähti uiden, retkeillen, leipoen ja aurinkoa ottaen. Lisäksi puolin ja toisin vierailimme naapuriston luona ja he meidän mökillään.

Eräänä päivänä piipahdimme Leivonmäellä Tommolan tilalla. Ostimme hieman makupalaksi mansioita ja ihania kirsikoita.

Myynnissä oli erikoisen näköisiä kellertävän värisiä kirsikoita, jotka olivat tavallisia kirsikoita makeampia. Tommolan tila on tunnettu perennatarhastaan. Siellä olikin valtaisa perennanäyttely parhaillaan, vaikka osa kukista oliki jo kukkimisensa kukkinut.

Näitä ammuja on hauska jäädä matkan varrella kuvaamaan. Katsoivat taas meitä, kuin sonni uutta veräjää.

Matka jatkui Etu-Ikolan tilalle Mäkiahon juustolaan. Sieltä ostin leipäjuustoa muutaman kappaleen matkaani, sillä se on tosi herkullista ja monesti kesäisin tekee mieli sellaista. Olisin ostanut sieltä myös ternimaitoa, mutta enää sitä ei ollut saatavilla. Onneksi sain lomamatkalla Kangasniemen suoramyynnistä sellaista hankittua.

Ihanaa kun tällaisia suoramyyntipisteitä ja juustoloita löytyy lomamatkan varrelta. Niistä saa ihan tuoretta ja erilaista tarjontaa kuin marketin hyllyiltä.

Juustolaan oli rakennettu viihtyisä terassi kahvilaksi. Hauskat kivilaattaattiatkin oli tehty viime kesänä terassille ja siellä näytti olevan paljon mielenkiintoista ja tilaa ihan kokoontumisellekin.

Juustolasta lähdimme suunnistamaan Leivonpirttiä kohti. Se on vanha koulu, joka toimii lahjatavaroiden erikoisliikkeenä. Siellä on saatavilla monen moista käsityötaidetta ja kahviossa voi nauttia leppoisan lepohetken.

Moni mukava paikka tuli tälläkin matkalla katsastettu, kirpputoria myöten. Tosin jäin ihmettelemään lomamatkallamme tätä Leivonmäen kuntaa, jossa on paljon turistikohteita, mutta ei lainkaan pankkiautomaattia ja yksi ainoa pankki eli osuuspankki, joka on kerran viikossa auki vain muutaman tunnin. Oli tosi outoa. Onneksi saimme käteistä k-marketin kassalta. Ehkä Leivonmäkeläiset eivät käytä ollenkaan käteistä rahaa, mutta mietin, että tokkopa kirpparilta voi pankkikortilla ostaa mitään.  Eihän kyllä mökkikunnassammekaan ole kuin yksi ainoa pankkiautomaatti ja jokunen vuosi sitten niitä oli vielä kolmisen kappaletta. Kävihän tänäkin kesänä sitten niin, että juuri ennen joutopäiviä automaatti ei toiminutkaan. Torilla joku sanoi, että onneksi pankki on auki. Mitäpä se meikäläisiä hyödytti, sillä siellä on vain Nordea ja Osuuspankki, mutta ei tietenkään Sampo-pankkia. Lähimmät sijaitsevat sitten Heinolassa, Lahdessa, Mikkelissä tai Jyväskylässä. Menet siis minne vaan, niin menomatkaa on n. 70 km. Sellaista se elämä maalla sitten on. Onneksi kauppa oli auki ja marketin kassalta sai rahaa. Mitäpä jos sinnekin tulee joku nostoraja ja antavat vain muutaman kympin? Joutopäivät olivat siis seuraavana päivänä ja rahaa ei saanut revittyä seinästä.  Monessa muussakin asiassa huomasin, että pitäisi vaan tuoda kaupungista mukanaan, eikä luottaa siihen, että paikkakunnan myymälöissä on tarjolla. Milloin oli perunat loppu, makkarat loppu, ei oota myytin usein ja jotain tuotteita ei sitten kunnasta löytynyt mistään kaupasta. Kai sitä ollaan niin kaupunkilaisia, että osataan vaatia ja jos maalla on asunut ikänsä, niin tyytyy siihen mitä saa ja siihen mitä mistäkän rahastetaan. Hassua, että maalla maksavat marjatkin enemmän kuin stadissa. Huomasin kyllä senkin, että myytävä maito oli lähes aina jo seuraavana tai sitä seuraavana päivänä menossa vanhaksi. Kaupungissa näyttää olevan usein viikon verran vielä myyntiaikaa niillekin.

Niinpä, niin....jäin taas pähkäilemään näitä maalaiselämän ja kaupunkilaiselämän eroavaisuuksia.

Seurueinemme poikkesimme vielä kotimatkalla Pynnölän koululla Anua tervehtimässä ja tutustumassa näyttelyyn "Kivikaudesta keuhkotautiin".

Pynnolän koulu eli nykyisin täällä toimiin Desing Pylsy.

Opettavaisia tauluja oli näytillä. Näissä vanhoissa koulutauluissa on tähänkin päivään sopivia, tärkeitä elämänohjeita:

1. Nukkuessa ruumis uudistuu. Nukkuessa ihminen tarvitsee raikasta ilmaa.

2. Reipas ulkoilma antaa voimia ja terveyttä.

3. Yskessä käännetään pää poispäin ja suu peitetään liinalla.

4. Tarkoituksenmukainen ravinto antaa meille voimaa ja terveyttä.

Tässä siis vain osa Anun näyttelyn annista. Paikanpäältä löytyy kahdesta kerroksesta vanhoja koulutauluja.

Yhden päivän reissusaldoksi tulikin aikamonta käyntikohdetta.

Eräänä päivänä pistäydyimme uimareissulla ja päätimme mennä hieman ajelulle samalla kertaa. Suuntasimme tänäkin kesänä matkamme kohti Hirvensalmen Kissakoskea.

Varsin mielenkiintoinen käyntikohde tämä Kissakoski kalaportaineen ja vesiputouksineen. Kauniit lumpeenkukatkin ilahduttavat mieltä. Täällä Kissakoskella kasvaa istutettuja punaisia lumpeita. Koskaan aiemmin en ole sattunut paikan päälle, kun ne ovat kukkineen tai sitten joku on jo ehtinyt kähveltämään kukkaset vesistöstä. Onneksi tällä kertaa näin noita kauniin punaisia lumpeita.

Eikö olekin hemaisevan värinen kukka?

Kyseisellä viikolla käväisimme myös Tuukkalan koululla, jossa on urheiluseuran ylläpitämä kirpputori kesäaikaan.

Mukavaa maalaisidylliä oli somistettu entisen kyläkoulun sisääntulon tuntumaan.

Viikko vierähti nopeasti. Olihan se ilo seurata pikkuneitien puuhastelua ja hassutuksia. Kun auton äänet sitten viikon päästä pikkuhiljaa loittonivat pihapiiristä, niin piti ihan hetken kuunnella mikä rauha ja hiljaisuus....hassua. Ollaankohan tulossa vanhoiksi?

Nyt on pakko lopettaa tältä erää tämä "jatkokertonus", että herään huomenaamulla aikaisin todellisuuteen eli arki taas koittanut ja edessä laboratoriotutkimuksia ja luustontiheysmittaus Syöpätautien klinikalla. Tuntui aika kummalta, kun sain kutsun sellaiseen paikkaan, mutta puhelinsoitolla selvisi, että ovat siirtäneet kuvauksen sinne naapuritaloon tällä kertaa. Jatkumoa taas kunhan ehdin kirjoittamaan. Viikko onkin vierähtänyt kotosalla aikamoisessa marjasouvissa, mutta nyt on jo helpottanut. Yritetään olla kuulolla. Toivottavasti ette ole minua hyljänneet, kun olen ollut monta viikkoa poissa täältä blogistani.