Sain mukavan tarjouksen eli Marsu kutsui minut kanssaan Porvoon ajelulle. Lähdimme puolen päivän maissa huristelemaan kohti ruotsinkielistä kaupunkia, Porvoota. Nauroimmekin, että mennään ulkomaille ja siltä se vähän tuntuikin. Siellä aisti heti kielimuutoksen, kun vähän kaikkialla oli ruotsinkielistä tekstiä, enemmän kuin suomenkielistä. Todella kaunis kesäkaupunki. Yleensä olen käynyt syksymmällä, talvella tai kevättalvella siellä. Tällainen hellepäivä kyllä tuntui hieman uuvuttavalta ja aamutuimaan tunsin jo kurkussanikin pientä flunssanpoikasen alkua.

Paparazzeilla oli tietenkin kamerat mukana ja niin sitä tuli kuvattua yhtä sun toista, vaikka Porvoo sijaitsee pääkaupungista, melko nopean ajomatkan päässä.

Tässä ehkä Porvoon kuvatuin paikka? Kaunistahan se joen tuntuma oli ja ihanan idyllistä makasiinimaisemaa. Porvoon kirkkokin näkyi takavasemmalta hieman.

Porvoonjoen tuntumassa oli vanha rakennus, jonka ikkunaan oli laitettu kaunis kukka-asetelma.

Porvoon vanhan kaupungin kadut ovat kuin ulkomailla kävelisi. Matkan varrella oli mitä mielenkiitoisempia putiikkeja, mutta kaikkiin ei raaskinut mennä edes sisälle. Olisi voinut tulla vaikka ostomania. Minä tyydyin vain Brunbergin Alku-karamellisekoituspussiin ja muutamaan lelumuseon postikorttiin ja -merkkiin. Nautimme tietenkin jäätelöt kauppakujan varrella. Oli pakko istahtaa vähän väliä, sillä helle alkoi viemään voimani ja en pysty kauaa olemaan paahtavassa auringossa, vaan täytynee hakea varjopaikkaa.

Marsun ottama kuva minusta, nauttiessani mansikkajäätelöä.

Ihailmme tätä vanhaa, rautaista polkupyörää erään liikkeen edustalla. Tuollaisen minäkin haluaisin mökkimme portin pieleen.

Kukapa ei haluaisi omaa prinsessahetkeä....edes minuutin verran? Sopivan värinen mekkokin löytyi.

Ohikulkiessamme pistäydyimme Porvoon nukke- ja lelumuseossa, jonne muuten ei ehkä olisi tullut koskaan mentyä. Museo on avoinna vain kesäkuukausina. Siellä oli paljon vanhoja leluja. Suurin osa sellaisia, joita ei koskaan ole nähnyt ja olivat jotain 1900-luvun alkupuolelta kotoisin. Kahdessa kerroksessa oli leluja. Porvoon nukke- ja lelumuseon muodostaa yksityinen kokoelma.

Vanhoja metallisia autoja...n. 1900-luvun alkupuolelta.

Tässä vuorostaan vanhoja, jokatytön unelmia, jotka olivat myös n. 1900-luvun alkupuoliskolta.

Yksi hyllyllinen vanhoja leikki ompelukoneita, jotka piti myös ikuistaa.

Ihania, pikkupoikien unelmia eli vanhoja pii-paa- autoja.

Tuollaisista Terttu-nukeista olen kuullut puhuttavan, mutta niitä on ollut kai jo ennen minun lapsuuttani leikkinukkeina.

Näistä jääkaappimagneeteista piti ottaa kuva, että huomatte meidän käyneen "ulkomailla". Esillä oli vain ruotsinkielisiä magneetteja, joten jäi ostamatta. On meinaa tuo kielipää sen verran heikko, ettei kuitenkaan olisi tiennyt tarkalleen mitä niissä lukee.

Sen verran hellepäivä uuvutti, että oli parasta jatkaa matkaa autolle ja sieltä hurvitella kohti Marsun raksaa.

Kiva kesäinen päivä Porvoossa ja kiitos siitä kuuluu Marsulle. Hän palautti minut takaisin sinne, mistä oli hakenutkin eli kotiin sopivasti kuin siippa tuli töistä. Olipa sopivasti erilainen päivä, muuten olisin ehkä istunut kotona tietokoneen ääressä koko päivän.

Torstaikin on toivoa täynnä, sillä paras tyttöystäväni lupasi tulla minua helssaamaan, joten ei tässä ehdi pitkästyä.