Elämä on elämää

Joskus ennen, muinoin on miehenikin ollut tuossa tehtaassa ovenheloja kiillottamassa. Enää siitä on vain muisto jäljellä. Hienoa, että säilyttävät osan tuosta tehtaasta jälkipolville muistoksi tässä muodossa.

Kategoria: Valokuvatorstai 21 kommenttia Kommentoi

Ninnu kirjoitti 04.06.2009 - 12:24

Se on todella hieno juttu ihan kunnioituksesta tehtaan historiaa kohtaan.

Uuna kirjoitti 04.06.2009 - 12:37

Uusi sisältää aina vanhaa, tässä kirjaimellisesti.
Hieno kuva, missä samaa mittaa ja määrää on moninverroin.

Crane kirjoitti 04.06.2009 - 12:45

Hieno valinta. Mielenkiintoinen ajattelutapa; säästää tehtaan varsin määrämuotoinen seinä muistomerkkinä.

savisuti kirjoitti 04.06.2009 - 12:46

Hieno oivallus kaupugilta jättää vanha seinä muistoksi paikoilleen. Kulkiessani seudun historiaa tuntematta tuosta joskus ohi mietin, että mikähän vanha raunio siihen on jätetty pystyyn.

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 04.06.2009 - 12:54

Se hetki lähenee kun siirryn taas etana-yhteyteen (GPRS).
Sillä hät'hätää saa omansa hoidettua koht'siltään.

Hössötyksestä huolimatta yritän käydä piipahtamssa kaikkien osallistuneiden blogeissa - kesää toivottamassa.
Paremmin yhteyksin ja kommentein sitten syyskuussa.

Ihmisillä, jotka väittävät, etteivät anna pikkuasioiden häiritä itseään, ei ole koskaan ollut hyttysiä makuuhuoneessaan.

Hyvää ja riemukasta kesää,
Harmaasusi™

kaanon kirjoitti 04.06.2009 - 13:27

Tämän ajatuksen toteutuksesta pidän erittäin paljon!

Nohna kirjoitti 04.06.2009 - 14:35

Minusta on vaikea ajatella mitä määrämuoto tarkoittaa...

Sisko kirjoitti 04.06.2009 - 14:49

Arvokasta on jättää vanhaa seinää näkyviin, se muistuttaa siitä vanhasta tehtaasta. Hieno aihe haasteeseen!

harakka kirjoitti 04.06.2009 - 15:50

Hyvä kuva haasteeseen.
Toivotaan, että jääkin siihen!

Liisa kirjoitti 04.06.2009 - 16:01

Aikanaan hyväksi havaittu on säilyttämisen arvoinen.

eem kirjoitti 04.06.2009 - 16:19

Muodot eivät ole pysyviä!

aurinkoinen ;) kirjoitti 04.06.2009 - 17:09

hieno vastaus haasteeseen :)

Zilga kirjoitti 04.06.2009 - 19:13

Vanhaa ja uutta ja vanhassa aikapaljon määrämittaa näkösälläkin.

aimarii kirjoitti 05.06.2009 - 06:35

Hienoa! Mielestäni paljon useimminkin voisi säilyttää edes jotain vanhasta, eikä aina vaan purkaa perustuksia myöten.
Näen tuon seinän jäljellejätössä arvonantoa sille rakennukselle, joka se oli ennen.

Hellevi kirjoitti 05.06.2009 - 09:04

Olisi hauska nähdä joskus minkäläinen tästä tuli.

hejoko kirjoitti 05.06.2009 - 09:34

Hieno oivallus haasteeseen.
Rakennus jätetään määrämuotoiseksi, sisus uusitaan.

Hilkka kirjoitti 05.06.2009 - 16:17

Ihanaa kun osaavat vielä säilyttää vanhaa. Laitapa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kuvaa mitä tähän ympäristöön tuli:))

Poju ja Tiikeri kirjoitti 05.06.2009 - 19:19

Tollaset entiset ja nykyisetkin tehtaankuvat on meille aika outoja, eikä montaakaan olla niitä elämässämme nähty, mutta ainakin toi kuva oli aika mielenkiintonen kuten sekin, että toi seinämä jää tohon uuden asuinalueen keskelle :)

jantta kirjoitti 06.06.2009 - 07:21

Huomenta :)

Reija kirjoitti 06.06.2009 - 15:31

Onneksi edes seinä jätettiin. ...

Heli kirjoitti 07.06.2009 - 14:25

Hienoapa, että jättivät yhden seinän muistoksi. Harvoin taitaa tällaista käydä.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivu

"Tule käymään tai mene kotiisi"

Tässä blogissani kerron taideharrastuksestani ja muuta elämästäni. Vaikean maksasairauden jälkeen piti elämä laittaa uusiksi. Tarinoin elinsiirron saaneen arjesta ja harrastuksista. Joskus jopa innostun leipomaankin. Innostun milloin mistäkin kuten käsitöistä. Puutarhassani mökillä viihdyn kesäisin. Välitän tietoa myös muillekin maksasairaudesta ja tietolinkeistä. Haluan samalla kannustaa muita vakavasti sairastuneita, elämä jatkuu kaikesta huolimatta, niin kauan kuin on toivoa. Siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen rippeeseen asti. Mielessä ajatuksena oli taito tuottaa taidetta. Värejä oli iso salkullinen saatuna tuttavalta sekä nippu pensseleitä. Sitten vaan toivoin, että osaisinpa maalata. Työkyvyttömyyden myötä löytyi harrastuspaikka eli taidekerho. Tosin työt eivät ole kovinkaan ammattimaisia, mutta kiva käyttää värejä ja opetella. Kiitos kun kävit blogissani, toivottavasti sait sieltä jotain itsellesi ja mieleesi. Virtuaalikahvia tarjolla vieraskirjassani. Käypä kaffeella! KLIKKAA KUUKAUDEN KOHDALTA NÄHDÄKSESI KAIKKI BLOGIN KUVAT JA TEKSTIT! Tekstiäni ja kuviani ei saa suoranaisesti kopioida, ainakaan ilman lupaa. Kysy lupa ensin. Jos et pääse lähettämään sähköpostia linkin kautta, niin jätä viesti minne voin meilata yhteystietoni.

KAMERA, JOLLA KUVAAN: