Keväästä alkaen minun on pitänyt ja pitänyt...Siis pitänyt tehdä oikeata työtä. Kuulun potilasjärjestön vertaistukityöryhmään. Minulle ja muutamalle muulle henkilölle oli langennut tehtävä työstää uusittava vertaistukiopas sähköiseen muotoon. Tosin meidän tehtävänämme on tuottaa ainoastaan aineiston sisältö. Miksi tehtävä tuntui niin ylivoimaiselta? Olen vuosia kuulunut kyseiseen työryhmään ja aina olen jaetut tehtäväni hoitanut ajallaan. Nyt vain tuntui siltä, että se on niin vaikeaa ja lähes nollasta oli aloitettava urakka, sillä aiempaa versiota ei ollut edes kopioituna levykkeelle. Tietokoneaika kun oli silloin vasta aluillaan. Kevät meni ehkä itselläni hieman alavireessä, kun terveyteni suhteen en niinkään voinut olla varma ja sitten kun ennen lomia sain varmistuksen, ettei kyseessä ollutkaan mitään vakavampaa, olikin jo sonnustauduttava kesälaitumille.

Kesäloman jälkeen taas tulee pienoinen sopeutuminen kaupunkilaiselämään ja muuta hössötystä. Tänään sitten päätin tosissani tehdä työtä, vaikka iltaan asti. Nyt sitten olen järin tyytyväinen aikaan saannokseeni, sillä tehtävä on alustavasti suoritettu ja pientä tarkistusta vaille valmis lähetettäväksi työryhmän jäsenille. Runsaan viikon päästä sitten lyömme viisaat päämme yhteen ja käsittelemme kunkin aikaansaannokset ja rakentelemme sen pohjalta uutta vertaistukiopasta tueksi vertaistukijoille toiminnassaan.

.