Viikonlopun mökkeilystä en ole ehtinyt juurikaan kertoa, mutta korjataan hieman tilannetta.

Päästiin ihailemaan menomatkalla paikkakunnan koululaisten kylätaidetta. Mitä ihastuttavampia hahmoja oli pystytetty paikallisen ala-asteen nurmikentälle, nelostien varteen...ihastuttamaan ohikulkijoita. Oli suorastaan pakko saada mies pysäyttämään autonsa, että pääsin nappamaan muutaman valokuvan näistä koululaisten taiteista.

Kummasti viikossakin jo kesää kohti edetään. Ruohokin oli jo vihreämpää ja kukkasia nupuillaan ja osa jo auennetkin loistoonsa. Mansikkamuovit poistimme pieneltä mansikkamaaltamme, kun myyrät olivat pistäneet suihinsa melkein kaikki taimet. Muovit olivatkin olleet jo vuosikausia mansikkamaalla, joten siitäkin syystä ne oli parasta ottaa pois. Sieltä paljastuikin oikein keltiäisarmeija ja yllätyksenä majapaikkaa pitivät siellä rupinen pariskunta.

Tämä oli näköjään se urospuolinen konna. Ei voi kyllä mitenkään kauniiksi mainita. Hieman ihmeissään konnat katsoivat minua kun kuvasin ja varmaan ajattelivat, että kuka kumma sen katon pään päältä vei. Kovasti yrittivät tunkea itseään multapaakkujen väliin. Ehkä sitten muuttivat muualle suojaisempaan paikkaan.

Naapurin varaston katolla lymyili västäräkki. Västäräkistä siis vähäisen kesään.

Pikkuhiljaa narsissitkin ja tulppaanitkin alkavat kukoistaa. Tässä pari ensimmäisistä kevätkukista mökillä.

Valkovuokkoja ei maalla, meidän mökkipaikkakunnallamme kasva. Valkovuokkojen kasvuraja näyttää lopahtaneen auton ikkunasta seuraten johonkin Lahden ja Heinolan välimaastoon.  Saisipa pienen juurakakon kokeeksi istutettua mökkimaastoon, jospa vaikka viihtyisikin. Eihän meidän leveysasteellakaan pitäisi viihtyä kultasadepensasta, mutta hyvin on ainakin kasvanut, vaikka ei vielä kukkinut. Ainoa epäkohta siinä on tosin ollut, että se kelpaa myyrille. Juuri kun olimme saaneet sen edellisestä jyrsimisestä kasvatettua hyvään mittaan, niin taas olivat myyrät jyrsineet sen juuresta. Silmuja siinä kuitenkin näytti olevan ja kun maalla oli rautakaupoista kaikki puiden ja pensaiden haavasuojat loppu, niin piti turvautua taas pääkaupunkiseudun tavarataloihin. Niistä kyllä löytyy. Samaa kyllä totesin kauppaostoksistakin. Aina toivotaan, että kaupunkilaiset ostaisivat elintarviikkeensa maaseudulta ja täten toisivat rahaa lomapaikkakunnalle. Samaan asiaan vaan joka kesä päädyn, että kaupoissa ei sitten olekaan sitä mitä tarvitsisin. Lisäksi tarjoustuotteita ei sitten olekaan perjantaina kaupassa, vaan kuorma tulee lauantaina. Nytkään en saanut niitä tuotteita, joita piti ostaa. Piti tyytyä kalliimpiin rinnakkaistuotteisiin. Kohta kyllä käy niin, että varmuudeksi ostan viemiseni pääkaupungista heti suoraan. Näyttää siltä, että saisin ehkä monia tuotteita halvemmalla täältä, kuin maalta. Nettiyhteyskin toimi läppärillä aivan mielettömän hitaasti. Ei paljon innostanut kommentoida, kun ei päässyt juuri edes katsomaan netistä numerokuvahaasteen numeroaihetta eikä lukemaan viestejä. Lauantaina meni viidettä tuntia, ennen kuin pääsin Facebookin sivulleni ja yhteys katkesi ennen kuin ehdin edes nähdä mitä siellä oli. Ärsyttävää maksaa ei-oosta mitään, kun palvelu ei pelaa. Sanoivat Soneralla, että parin vuoden sisällä jo ehkä taajamassakin yhteys pelaa paremmin ja miehet tekevät koko ajan töitä, jotta ulkopaikkakunnillakin saadaan yhteyksiä parannettua....siellä on vielä se "hidas" yhteys. Kuinkakohan hidas se yleensä on, jos viidessä tunnissa ei pääse nettiin ja katkeaa moneen kertaan kun yrittää. Pitäisi varmaan yrittää aina puolen yön jälkeen, jolloin muut ovat ehkä nukkumassa.  Sunnuntai-aamulla sitten pääsin lukemaan Facebookin tulleen postilaatikkoviestini.

Kuinka ihanalta tuntuikaan, kun tuli kotiin ja nettiyhteys pelasi kuin enkeli.