Neljä viikkoa lomailua tuntui alkuunsa pitkältä ajalta, mutta jälleen kerran se tuntui hetkessä kiitävän ohi. Aloitimme loman heinäkuun alussa ystävättären 5-kymmenvuotispäivillä. Samalla reissulla tapasin entisen työtoverini Lohjalla, jolloin vierailille pikaisesti hänen luonaan.

ensimmäinen lomaviikko:

Maanantaipäivänä suunnistimme auton nokan kohti Keski-Suomea. Ensimmäinen matkaetappimme oli Vierumäessä oleva Weckmannin kattopeltitehdas. Tarkoituksemme oli ostaa mökin huopakaton tilalle 2-laatuista pieniviallista peltiä, mutta pellillä oli ollut niin kova menekki ettemme onnistuneet saamaan tarpeellista määrää, joten asia piti jättää muhimaan. Käväisimme mökkimatkalla asiaa kyselemässä vielä paikallisesta K-raudasta, mutta hinta tuntui päätä huimaavalta ja emme olleet osanneet varautua niin huimaan hintaan. Vielä jäi pari vaihtoehtoa josta kyselemme hintoja, joten asia jäi sillä kertaa hoitamatta.

Veljeni lupasi tulla mökillemme kahden lapsensa kanssa. Mökkipaikkakunnalla sitten sain viestin, että ovat paikkakunnan uimalassa ja tulevat perässämme mökille. Pientä vipinää riitti viikon aikana. Kävimme uimassa kymmenen kilometrin päässä olevassa naapurikylän uimarannalla. Oman kylän ranta kun oli siinä kunnossa, että laituri oli vain pikkukulmasta kiinni ja oli vaara, että se lähtee purjehtimaan järvelle.

Suonteella Tuukkalassa

Suonteejärvessä oli vielä turvallisempaa uida kun ranta ei ollut mikään äkkisyvä. Uimamatkan varrella, muutama kilometri mökistämme, sijaitsee Ahti Karjalaisen synnyinkoti Lepola. Tarkoitus on ollut jo viime kesänä mennä sinne, mutta taisi jäädä tältäkin kesältä. Aina muistuu mieleen ohi ajaessa, että kamera olisi pitänyt olla matkassa. Katsotaan ehtiikö sinne vielä loppukesästä vai onko pakko sitten toden teolla mennä sinne ensi vuoden puolella. Kesäloman ajaksi varasin myös kirpputoripöydän paikallisesta itsepalvelukirppitorilta. Vein sinne kellarista ja kotoa sellaista tavaraa, jota en enää tarvitse. Parempi myydä pois, ennen kuin varkaat keksivät viedä ne lopullisesti kellarista. Toki lomalla tuli myös itse tehtyä kirppisostoksia.

Muurinpohjalettuja paisteltiin muutama kerta mökillä. Mansikoita tuli ostettua melkein joka torireissulla. Niitä sitten herkuteltiin niiden lettujen kanssa ja lisäksi olin tehnyt kuningatarhilloa pakastinmarjoista mukaan ja siitä lapset tykkäsivät. Kermavaahtoa piti vielä vatkata ja kyllä oli herkkua.

Lettutaikinasta, johon osan jauhoista korjasin ohrajauhoilla, syntyi makoisia muurinpohjalettuja

Lomalla teki vielä veljenpojan mieli päästä kokeilemaan kalaonneaan. Itsellämme ei ole venettä, mutta mieheni kotoa sellainen löytyy. Joten lainavenheellä miehet lähtivät lapsien kanssa ongelle. Sieltä tultuaan Jere-poika hihkaisi, että hän sai seitsemän haukea. Tuohon minä ihmettelemään, että et sä ole mato-ongella seitsemää haukea voinut saada. Jere vaan innostui, että kyllä hän sai. Isänsä tultua sisälle pojalle vasta valkeni, että eihän ne haukia olleet vaan ahvenia. Ne oli sitten kuitenkin annettu Kallen kissoille, kun kalat olivat aika pieniä. Taisi kuitenkin olla kesän kohokohtia lapsille. Pian koitti kotiinlähdön aika. Ja seuraavia lomalaisia odotettiin perjantaina eli seuraavana päivänä. Trafiikkia näyttää riittävän. Itse kyllä kutsuin lapsenlapseni mökkeilemään, kun enää niitä saa niin harvoin luokseen, kun ovat kasvamassa jo isoiksi neideiksi ja maalla olo tuntuu tylsältä, kun kaupungissa riittää enemmän aktiviteetteja. Kyytikin mökille järjestyi tytöiltä pojan ja hänen avovaimonsa kyydissä. Mukaan oli pyydetty vielä tyttöjen yksi serkku, joka on aiemminkin ollut heidän kanssaan mökillämme.

Toinen lomaviikko:

Joutsan joutopäivät... Sinne oli taas mentävä katsomaan. Markkinatorilla on paljon kaupallista toimintaa. Tytötkin pääsivät ihailemaan torin antia seuraavana aamuna. Paikalla oli myös Tivoli. Tosin liput laitteisiin olivat suhteellisen kalliita. Mummi lupasi piffata tytöt yhden kerran pyörivään kahvikuppiin ja innostuneina he sitten ostivat toisen kerran liput itse laitteeseen. Markkinatorilta tytöt sitten ostelivat pikkusiskoilleen synttärilahjoja kotiin viemisiksi. Hauskaa näytti olevan. Itsekin innostuin ostamaan malmilaiselta valokuvaajalta taidetarvikkeita. Hassua, että pitää mennä mökkipaikkakunnalle ostaakseen oman kotiseudun myyjältä tarvikkeita. Tosin se on varma paikka missä olen hänet tavannut näinä vuosina ja halvalla sain taulun kehyksiä sekä muuta maalausmateriaalia.

Taiteilijatarvikkeita markkinatorilta

Nämä kaikki kehykset eli seitsemän erikoista kehystä, pieniä taulupohjia ja kannellisia väripurkkeja sekä öljypurkki maksoivat yhteensä 15 euroa ja lisäksi löysin kirppikseltä pari isoa pensseliä 0,50 senttiä kappale. Kunhan syksy saapuu, niin sitten kehitellään jotain uutta taas akvarellivärien tai öljyvärien merkeissä. Joutopäivä torin jälkeen poikkesimme uimalassa vilvoittelemassa ja sitten reippaasti mökille ruoan laittoon.

Naapurimme olivat tykästyneet tyttöihin ja he tarjosivat tytöille viikon aikana usieta uimakyytejä. Lisäksi mekin kävimme rannalla monena päivänä. Naapurissa juhlittiin lauantaina synttäreitä. Niinpä tytötkin pääsivät juhlistamaan niitä. Tytöt ovat hyvin luovia ja esittivät juhlaväelle liikuntaesityksen sekä lauloivat kauniisti. Tosin välillä alkoi suunnattomasti naurattaa kun sanat menivät sekaisin. Mummi oli luvannut viedä tytöt loman aikana Visulahteen. Maanantai oli sopiva päivä ja niinpä unikeotkin saatiin aikaisin ylös, sillä myöhään ei enää olisi kannattanut sinne asti lähteä. Koko päivä meni Visulahdessa nauttien lämpimästä auringosta ja vesiliukumäistä. Löytyihän sieltä myös muuta mielenkiintoista. Välillä käväisimme syömässä ja poikkesimme samalla Vahakabinetissa. Siellä tytöillä oli hauksaa, kun poseerasivat tunnettujen vahanukkien kanssa. Oli sitten kotona näyttää missä oli käyty ja kenen kanssa oltu kuvassa, vaikka vain vahanukkien muodossa. Kerroin jo aiemmin kuinka tytöt innostuivat virkkaamaan. Samalla minäkin sitten innostuin tekemään kaksi virkattua kassia lomani aikana sekä pikkutytölle ponchon sekä nukelle myös. Pientä valtataisteluakin meille syntyi, kun tytöt olisivat olleet vain telkkarin ääressä tuntitolkulla. Kyllä ne riidat sitten lopulta myös sovittiin. Nauratti vallan, kun kaupunkilaislapset pelkäsivät kaikkia pieniä ötököitä ja perhosen silmätkin tuntuivat kauheilta isoilta ja pelottavilta. Huh ja heh. Vihdoin oli vieraiden kotiinlähdön aika. Tuntui hetkessä haikealta kun jäimme mieheni kanssa kahden mökille. Jotain tuntui puuttuvan, vaikka olinkin saanut komella tyttöjä tekemään pieniä palveluksia ja sataan kertaan kehoittamaan syömään tai lähtemään jonnekin. Tähän kaksinoloon oli taas totuttava.

Heinäkuun lauantaisin järjestettiin Maapirtillä tanssit. Oli harmillista, että kun vihdoin oli saatu toimintaa paikkakunnalle, niin tanssiparketille saapui vain muuta innokas kyläläinen tai mökkiläinen. Tosin ilo oli meidän puolella, kun lattialla ei ollut tunkua ja sai toivoakin esitettäviä tanssikappaleita. Hidas valssi kun on se oma suosikki ja sitä ei ole vuosiin soitettu maalla ja tuntuu ettei paikkakuntalaiset edes tiedä mitä on hidas valssi. Niinpä me innolla sitä joka tanssireissu toivottiin ja saatiin myös kuulla ja tanssia.

Kolmas lomaviikko:

Tapasimme naapurikylällä mieheni nuoruuden kaverin, joka asuu pääkaupunkiseudulla. Käväisimme heidän mökillään ja sitten yhden päivän vietimme yhdessä ostosreissulla. Välillä kahvitimme naapureita ja kävimme myös naapureilla kahvilla. Mustikoita etsiskelimme metsästä, mutta kovin ovat tänä kesänä kärsineet kuumuudesta ja alkukesän kylmästä. Joten saaliimme oli pieni. Saimme runsaan litran mustikoita ja siitä sitten valmistin herkullisen murotaikinapiiraan, jonka päälle laitoin mustikoita ja metsämansikoita. Vanilijajäätelön kanssa se sitten oli herkkua. Netistä löysin ennen lomalle lähtöä herkullisen oloisen raparperipiirakan ohjeen Kotiäidin 3K sivulta, jonka tulostin mukaan. Sellaisen myös päätin tehdä ja se olikin herkkua sekä omasta, että naapureiden mielestä. Peltikattohommakaan ei edistynyt, sillä olimme käyneet Hirvensalmella katsastamassa yhden pelkikattokauppiaan varaston, josta ei löytynyt sopivaa määrää kattopeltiä ja Joutsan Kourukeskuksessakaan ei ollut sen edullisempaa kuin K-raudassa. Sitten oli vielä yksi paikka, joka sijaitsi Juvantiellä Mikkelin jälkeen. Sinne soitettaessa olisimme saaneet halvemmalla, mutta mökkimme kun on kolmen kimppa, niin poika ei ollut varautunut moiseen menoerään, joten emme viitsineet sitten laittaa itseämme liian tiukalle lomalla. Tuntuuu tylsältä lomailla, jos koko ajan pitää laskea, että nyt ei ole enää rahaa käytettävissä. Siksipä päätimme viimeisellä lomaviikolla maalata mökin ikkunat ja ostimme ikkunamaalia ja ikkunakittiä ja pensseleitä.

Kolmas lomaviikko meni lähinnä joutilaana. Tuli köllöteltyä auringossa, virkattua, uitua ja nautittua kesästä saunomisineen. Kuvasin digikameralla tuon tuosta mökkipihan pihapiiriä ja yhä uusia kauniita kukkia.

Neljäs lomaviikko:

Tuumasta toimeen oli ryhdyttävä maalaushommiin. Heti maanantaina hiomaan ikkunapokia ja ikkunan pieliä. Raskasta hommaa ja työn jako sitten oli, että minä maalailen pokia ja mies roikkuu ikkunapuitteitten kimpussa. Tosin sitäkin hommaa tuli itse tehtyä, kun miehen uusia myös ikkunalaseja ja kitata niitä kiinni. Näin tuli tehtyä alkuviikosta yksi oikea työkin. Keskiviikkona tuli tuttavaperhe visiitille ja sain seurakseni mukavan pikkutytön, jolle syötin marjaherkkuja ja keinuttiin yhdessä lasten pihakeinussa. Meillä oli oikein hauskaa. Sitten keskiviikkona päätimme mennä Mikkeliin. Siellä aika kului torielämää seuratessa, kirpputoreilla ja tapasinpa sukulaistytönkin torilla. Käväisimme pikkuserkkulassa maalaistalossa ja vielä paluumatkalla piipahdettiin Mäntyharjulla entisen työtoverin luona, kun hänellä oli viime viikonloppuna synttärit ja halusin mennä onnittelemaan.  Päivä oli ollut mukava ja tuli tavattua monta tuttua matkalla. Vielä oli muutama lomapäivä, jotka piti viettää marjoja noukkiessa. Omasta puutarhastani poimin ehkä noin puolitoista ämpärillistä punaherukoita ja mustia meillä oli vain noin puoli ämpärillistä. Niitä olin tilannut naapurikylästä maalaistalosta 20 kg. Nyt vain pitäisi ryhtyä marjamehun keittoon. Punaherukoiden kanssa oli saatava vadelmia. Onneksi niitä oli ja ne olivat jo sen verran kypsyneet, että parina päivänä onnistuimme noukkimaan noin 10 litraa. Muutama litra vadelmia ämpärillistä punaherukoita kohden ja se antaa hyvän maun mehuun. Pelkistä punaherukoista kun tulee liian hapanta marjamehua. Sokeria kannattaa kyllä laittaa tarpeeksi mehulitraa kohti.

Loman loppuhuipentumat olivat Maapirtin elopäivälliset tansseineen. Sieltä pitopöydästä ei kyllä voinut jäädä pois ja niinpä piti viimeinen ilta juhlia lomalla ja aamulla aikaisin herätä pakkamaan loput matkatavarat ja sulattaa jääkaappi sekä pakastin ja lähteä kiireellä kotia kohti. Sunnuntaina kun oli kustu käynyt siskon pojan rippijuhliin klo 13 Helsinkiin. Ehdimme kotiin ennen puolta päivää ja kiiruusti kylmätavarat jääkaappiin ja pakastimeen ja juhlavaatteet päälle ja kirkkoon. Juhlat tuli juhlittua ja hekuteltua mahan täydeltä. Sitten reippaasti kotiin ja arkeen eli ensiksi blogimaailmaan.