Tänään aamusella pääsin kaivattuun jalkojenhoitoon. Hieman tuli kyllä syyllinen olo, sillä tiedän että hoitoon pääsy, on pienoinen lottovoitto. Syyllisyys iski, sillä mietin, että miksi minun jalkojenhoito olisi oikeutetumpaa kuin monen muun, joka ei sitä tule saamaan. Sitä vaan ihmettelen, että miten ihmeessä tuo kansalaisten jalkojenhoito on ajettu noin alas. Lähinnä on olemassa vain muutamaia potilasryhmäi, joiden jalkoja hoidetaan, eikä niitäkään ihan kokonaisvaltaisesti. Terveyskeskus hoitaa vain diabetesta sairastavien jalkoja, Reumaa sairastavat, joilla jalkamuutoksia, Vaikeaa ASO:a sairastavat potilaat, jotka kärsivät katkokävelyoireista, Vaikeat jalkadeformiteetit, joille esitetään lääkinnällisenä kuntoutuksena pohjallisia. Erikoisterveydenhoito hoitaa myös lähinnä diabetesta sekä erittäin vaikeaa verenkiertohäiriötä sairastavien jalkoja ja lähinnä haavahoitopotilaiden jalkoja. Näiden kriteereiden pohjalta vain harva saa hoitoa ja diabetsta sairastavatkaan eivät saa välttämättä hoitoa tai mahdollisesti vain kerran tai pari vuodessa. Terveyskeskuksien jalkahoitajat eivät tee jousihoitoa, eivätkä edes välttämättä leikkaa kynsiä. Heidän työnsä lienee olevan vain neuvontaa sekä kovettumien hoitoa ja haavahoitoa.

Kuka hoitaa muun väestön vaikeita jalkaongelmia. Ainakaan Helsingissä ei hoitoa näytä heruvan. Omalla kohdallani mietin tänään, että kuinka paljon HUS on säästänyt kohdallani vuoden ajan, jolloin olen ollut ilman hoitoa. Laskeskelin, että normaalisti olisin käynyt vuoden aikana n. 6-8 kertaa jalkojenhoidossa. Kuluneen vuoden aikana olen joutunut itse kaivelemaan koukkukynsiäni ihon alta ja siten ne ovat välillä olleet tulehtumaisillaan. Joulun alla kävinkin jo kerran terveyskeskuksen päivystävällä lääkärillä, jolta sain hoidoksi fucidinhappovoidetta eli antibiottia sisältävää salvaa. Tänään sain sitten vuoden tauon jälkeen hoitoa, oman sisukkuuteni ansiosta. Kynsivallit olivat ärtyneet ja sisälsivät paljon kovettunutta ihokudosta, joka piti poistaa. Jalkapohjissa oli kovettumia ja mahdollista tulehdusta. Tarkoitus on tehostaa rasvaamista parin viikon ajan sekä sain pottuvarpaisiin superlonipehmusteet, jotka eristävät hieman varpaisiin kohdistuvaa ärsytystä. Lisäksi sain kenkiini kumiset pehmusteet, jotka hieman pehmentävät askeltamista. Parin viikon päästä on uusi aika, jolloin yritetään laittaa ne jouset ja katsotaan miten jalkapohjien iho on parantaunut. Luulempa, ettei tässä loppujen lopuksi ole tullut tippaakaan säästöä. Ensinnäkin Normi 1½ kk hoitoväli on nyt 2 viikkoa ja lisäksi se yksi isopalkkaisen lääkärin luona käynti. Nyt sitten näköjään joudutaan ottamaan takaisin ja tiheämpään jalkojen seurantaa, kun ne ovat päässeet vuoden sisällä huonompaan kuntoon. Eihän niitä itse pysty millään hoitamaan.

Tässä olisi päättäjille pohdittavaa ja kyllä tällainen asia pitäisi saada kuntoon. Maassamme on paljon pitkäaikaissairaita, joilla on paljon ongelmia ja tällaiset jalkojenhoitoasiat rasittavat turhaan heitä. Tiedän miltä tuntuu taistella kipeiden varpaiden hoidosta, kun  on ollut täysi työ pysyä muutenkin tolpillaan ja jalat eivät ole kantaneet. Ihmistä pitäisi hoitaa kokonaisvaltaisesti, eikä vain vatsaa tai selkää ym. tiettyä ruumiin osaa tai elintaä. Isossa keskussairaalassa voi olla vain yksi tai kaksi jalkojenhoitajaa ja onhan se ymmärrettävää, etteivät he voi vastata koko miljoonasairaanhoitopiirin jalkahoitoa tarvitsevien asiakkaiden hoidosta. Väkisinkin tulee se paha sanahirviö "resurssipula" eteen. Ymmärrän toki, että yhtä vaikea tilanne on hoitajalle, kuin näille potilaillekin. Tämä asia olisi selvitettävä ihan kuntatasolla ja saatava lisää alan ammattilaisia ennalta ehkäisemään vaikeita jalkavammoja. Uskon, että loppujen lopuksi ennalta ehkäisy tulee edullisemmaksi kuin raaja-amputaatioiden korjaus ja hoito. Jostain kumman syystä jalkojenhoidosta on sellainen käsitys, että se olisi kauneudenhoitoa tai hemmotteluhoitoa. Minä kyllä hemmottelisin itseäni aivan eri tavalla, kuin menisin jalkojenhoitajalle istumaan hampaat irvessä, kun kynsivalleja kaivetaan ja yritetään oikaista käpristeyneitä kynsiä.  Terveydenhoitoon verrattavasta jalkojenhoidosta pitäisi kyllä saada kela-korvaus, yksityisen jalkojenhoidon osalta. Lisäksi, jos kunnalla ei ole mahdollisuutta tasapuolisesti kohdella kaikkia hoitoa tarvitsevia potilaitaan, niin silloin pitäisi turvautua ostopalveluihin. Voiko ketään jättää ilman hoitoa, vain resurssipulan takia? Näköjään voi. Ilman jalkokojenhoitoa nämä potilaat kuormittavat sitten terveyskeskuslääkäreitä, jotta saisivat infektioihinsa hoitoa. Hieman nurinkurista logiikkaa.

Omalaatuista resurssin hallitaa tämä jalkojenhoito kunnallisella sektorilla. Olisipa varmaan Eduskunnan oikeuskanslerillekin hommia tässä asiassa, sillä kansalaisia kohdellaan eri arvoisesti, eripuolilla maata.