OIKUTTELEVA PUHELIN

Maanantaina oli jälleen vesijumppapäivä ja aamusta suuntasin matkani kohti stadia. Kännykkäni käyttäytyi tosi oudosti matkallani. Puhelin soi ja kun yritin vastata siihen, niin eipä tapahtunut mitään. Puhelin vaan jatkoi soittamistaan tico-ticon tahtiin. Yritin sulkea puhelun, mutta ei mitään toimintaa...puhelin vaan edelleen soi. Näytöllä luki, että yksi puhelu tullut, mutta edelleen se vain soi. Lopulta jo tuskastuneena mietin, että miten saan kapineeni hiljenemään. Ei siinä muu auttanut, kuin sulkea koko masiina aivan tyystin. Hetken päästä aukaisin sen normaalisti koodini avulla ja kappas, jo kapine hiljeni. Samalla yritin soittaa numeroon, josta kyseinen puhelu tuli. Numerosta vastattiin, mutta puhelin oli aivan mykkä. Kokeilin tehdä koesoiton miehelleni, joka vastasi ihan normaalisti puheluuni ja soitti vielä koesoiton minulle. Ei mitään hämminkiä, puhelin toimi kuten pitiki. En tiedä minkä hepulikohtauksen tämä kännykkäni sai. Pääasia, että toimii, ettei pitänyt lähteä uuden ostoon. Onhan se puhelin jo monta vuotta vanha, mutta malli viehättää minua kovin ja tämä on ihan omanäköiseni "kapula".

KAHVILLA VESIJUMPAN PAINIKKEEKSI

Vesijumpassa oli yllättävän vähän ihmisiä. Nyt on oikean flunssabuumi ja osa ryhmäläisistä oli muun syyn takia poissa. Tehokasta liikuntaa veden alla ja sauna teki poikaa taas jumppatuokion jälkeen. Tuntui taas niin viluiselta ja raskaalta, kun sieltä altaasta nousi ylös. Päätimme lähteä ystäväni Maijan kanssa käymään yhdistyksen toimistolla asioimassa ja samalla ajatus oli mennä jonnekin kahville. Yleensä menemme kahville jonnekin lähistölle, mutta on kiva löytää myös uusia kahvipaikkoja. Kävelimme Arkadiankatua ja kurksitimme erään pienen kahvilan ikkunasta. Jotenkin se tuntui niin houkuttavalta. Yllätyimme, kun salskea ja hyvin kohtelias mieskokki tuli pyytämään meitä peremmälle. Lupasimme tulla pian takaisin, sillä ensin kävisimme toimistolla. Palasimme tuonne Cafe Red'iin. En ole edes aikaisemmin tuota pientä kahvilaa huomannut. Jotenkin se vaan oli jäänyt niin jännästi piiloon. Netistä löysin kahvila-arvaostelut, josta löysin myös tietoa, että "Punkuksi" tätä kahvilaa myös kutsutaan. Yllätyimme palvelusta ja kohteliaisuudesta. Takahuoneessa oli valokuvanäyttely ja kodikkaan oloista. Meille tuotiin tarjoilut pöytään, vaikka olimmekin vain kahvilla. Lisäksi kokki kantoi pöytään vielä vesilasitkin kyselemäättä. Kehuimme tuoreita ja maukkaita groisantteja ja sämpylöitä sekä lupasimme tulla toistekin. Näyttelytilaakin tarjottiin, kun tuli puheeksi valokuvaaminen. Siellä oli palvelu ja kaikki kohdallaan.

YKSITYISESTÄ JALKATERAPIASTA

Samalla reissulla kävimme selvittelemässä hieman yksityisen jalkahoidoin hinnoitteluperiaatteita. Eihän se ole niin yksinkertaista, miltä mainoksissa näyttää. Lääkärit ja muu taho kehoittavat menemään yksityiseen hoitoon. Yksityisessä hoitopaikassa veloitetaan jousihoitohinta/ varvas. Ei siis tarkoita, että jousihoito maksaa esim. 40 euroa, vaan se hinta otetaan yhdestä jousitettavasta varpaankynnestä. Jos nyt ajatellaan, että asiakkaalla on kaksi sisäänkasvanutta varpaankynttä, niin niiden hoito olisi 40 euroa kerrottuna kahdella eli 80 euroa ja muu hoito päälle, kuten kynsien leikkaus. Perushoidosta maksu olisi n. 48 euroa tunti. Jousihoto taas vaatisi vähintään 1½ kk:n hoitovälin. Kuukausitasolla tähän hoitoon voisi mennä siis vähimmillään 80 euroa tai lähes 120 euroa ja Kela ei korvaa mitään tällaisesta hoidosta.  Minulla ei siis ainakaan ole varaa tällaiseen kahden varpaan jousihotoon. Hyvässä lykyssä voisin ehkä käydä yhden varpaan kynnen hoidottamassa. Tänään en jaksa, mutta nyt olisi asiaa kyllä enemmänkin tästä aiheesta. Tätä ongelmaa on jo puitu toista vuotta ja olen ollut viime vuoden tammikuusta asti ilman kunnallista jalkojenhoitoa. Se alkaa jo tuntua luissa ja ytimissä. On ehkä edullisempaa hoidattaa kynsivallintulehduksia isompipalkkaisella lääkärillä, kuin alan ammattilaisella jalkaterapeutilla. Palaan tähän aiheeseen vielä. Nyt olen niin tyrmistynyt asiasta, johon emme saa mitään vastakaikua mistään.